Kuirin kisakooste alkukaudesta

Juniori, seniori ja Suomen ykköstourilla eli Finnish Tourilla ovat pelikuviot pysyneet jotakuinkin ennallaan. Sen sijaan mid tourilla on osallistumisikärajaa laskettu 30:stä 25:een. Tätä ratkaisua voi hyvinkin ihmetellä ihan hyvällä syyllä, että mikähän ajatus tässä piilee. Pelaajia saadaan varmasti lisää, mutta ikä 25 ja mid eivät kyllä svengaa yhteen, ei sitten millään. Suomi ei tosin näitä ikämääritteitä päätä, vaan tässä mennään European Golf Associatonin (EGA) päätöksien mukaan. Rapakon takana Yhdysvalloissa ikäraja on ollut se 25 jo jonkin vuoden. Amerikkalaiset määrittelevät varmasti näitä ikäjuttuja ihan vaan omien systeemiensä mukaan. En usko, että paljonkaan kysellään miten nämä natsaa eurooppalaisiin kuvioihin. Täällä voidaan hieman nurista, mutta lopuksi kuitenkin seurataan mukana. Tässäkin sarjassa, kun harrastetaan sitä kansainvälistäkin swingailua, niin ei voi olla erilaisia ikämääritteitä eri maissa. Suurinta osaa harrastajista nämä sarjakikkailut eivät koske, eivätkä varmasti juuri kiinnostakaan. Itsenikin on hiukan vaikea saada otetta ko. muutokseen miten tähän pitäisi suhtautua. No, sopeutua täytyy tietenkin ja käytännössä nähdään sitten kuinka innostuneen vastaanoton saa. Olen pitänyt mid kiertuetta sellaisena harraste sarjana, yhtään väheksymättä sanaa harraste. On todella hienoa, kun treenataan, asetetaan itselle haasteita ja kilpaillaan saman henkisten ihmisten kanssa ympäri Suomi neidon.

Harraste määritettä käytän siinä mielessä, ettei tour toimi juurikaan minkäänlaisena ponnahdusalustana suurempiin ympyröihin. Enkä oikein usko, että uusi ikämäärite tuo muutosta tähän. Toki sarjan sisällä parhaimmistolla on mahdollisuus päästä edustamaan kansainvälisiin kilpailuihin maata ja seuraa muiden maiden vastaavien sarjojen pelaajien kanssa. Mikä sinällään on todella hieno juttu. Näistä asioista aktiivi harrastaja saa virtaa koneeseen lajista riippumatta. Tavata eri lähtökohdista kisoihin tulleita oman lajinsa harrastajia, huomaten, että aika samanlaisia ollaan kuitenkin kaikkialla.

Täältä Pohjois-Suomesta on pitkä matka pääsääntöisesti Etelä-Suomessa käytäviin kilpailuihin ja kuten tiedetään, matkustus on kallista. Tämä tietenkin voi lisätä painetta seurojen kilpailukorvaus budjettiin, jos mid tourin kisat ovat kuuluneet kulukorvattavien kilpailujen piiriin. Hyvä tietenkin, jos ikämuutoksesta on seurauksena enemmän kilpailijoita mid tourille. Rahaa on kuitenkin rajallisesti käytössä, niin selkeää priorisointia tukieuroihin kannattaa varmasti jatkuvuuden kannaltakin tehdä.

Varsinaiseen asiaan käydään käsiksi kohta, eli kauden toiseen Finnish Tourin kisaan Suur- Helsingin Golfiin. Mennään kuitenkin ensin hiukan tätä kuukautta taaksepäin, sillä kauden ensimmäinen FT pelattiin toukokuun ensimmäisellä viikolla legendaarisella Nortcenterin Freamillä. Siellä seurastamme oli sama edustus kuin nytkin, eli Juhana Kukkosen varassa on menestys ja seuran näkyvyys.

Mitenkä tämän oikein sanoisi, aika vaikeaa on kisasta kirjoittaa mitään. No, sanotaan kirosana niinku se on ja ei kaunistella tätäkään, eli täydellinen katastrofi oli tämänvuotinen kauden avaus Nordcenterissä. Kyllä ensimmäisen päivän tuloksensa Juhana on melko varmasti sanonut kuiskaten, ehkäpä jopa hiukan mumisten, jos sitä joku on erehtynyt kysymään. Ei tässä kannata kierrellä ja kaarrella eikä varsinkaan etsiä ongelmaa jostain muualta. Siihen emme todellakaan syyllistyneet, peiliin katsomalla tämä hoituu. Yhden päivän rauhoittumisen jälkeen pidettiin todella hyvä palaveri asian tiimoilta. Yhteenvetona siitä, oltiin oikeastaan tyytyväisiä pelin romahduksesta juuri nyt. Tiettyjä asioita on vuosien varrella tavallaan lakaistu maton alle ja ajateltu, että kyllä se siitä. Eli ollaan tietyllä tapaa tiedostettu ongelma, mutta ei olla tarvittavalla intensiteetillä panostettu asiaan. Tämä oli sellainen heräte, ettei pelkkä pinnan raaputtelu nyt auta, vaan sellaista syvällisenpää luotausta tarvitaan. Näin näitä asioita hoidetaan. Keskustellaan naamatusten, nostetaan se katti pöydälle, etsitään sopivat rohdot ja pannaan asiat rullaamaan. Tässä tapauksessa asioiden käsittelyä auttaa, Juhanan perheen hyvä hahmotuskyky ja tietämys urheilusta. Ei ihan ensimmäisenä toimena olla painamassa ”paniikkinappulaa”. Miten tämä spesiaali prosessi sitten etenee, niin voin varmasti mahdollisten seuraavien raporttien yhteydessä avata tätä hiukan enemmän.

Juhanan kesän pääkiertue on Nordic Golf League, joka on jo hyvän aikaa ollut kauden osalta käynnissä. Alkoi huhtikuun kisoilla Espanjassa, mistä saavuttikin osallistumisoikeuden sarjaan. Nyt toukokuussa on siirrytty Etelä-Ruotsin ja Tanskan kentille. Juhanan paluu kiertueelle tapahtuu heti tämän Finnish Tourin kisan jälkeen kesäkuun alussa pelattavan Stocholm Trophyn merkeissä. Kaikki harjoittelu ja kilpailutoiminta tähtää sinne syksyn koviin kolmiosaisiin Eurooppa tourin karsintoihin. Kyllä tässä töitä saa tehdä itse kukin, että päämäärä alkaisi näyttää päivä päivältä valoisammalta. Kaikki olisi vaan ajan haaskausta, jos ei pelurista löytyisi niitä kolmea kovaa: kykyä, motivaatiota ja asennetta. Jos toivoa pitää ja saa, niin toiveissa ei todellakaan ole vähemmän haasteita tai helppoutta, vaan enemmän taitoa ja viisautta.

Tosiaan meidän kansallinen kilpailukausi on jo hyvässä vauhdissa. Eri ikäryhmät ovat jo kertaalleen eripuolilta Suomea kokoontuneet yhteen mittailemaan taitojaan. Tuloksia voi käydä katsomassa Suomen Golfliiton kilpailukalenterista. Maininnan arvoista ja hyvää kevätkuntoa ovat esittäneet mid tourilla: Sonja Pakonen, Juha (Haukka) Pesonen ja Petri Väänänen. Junior tourilla Eemeli Anttonen. Myös ikinuori Miikka Koivisto aloitti kautensa senioreiden Muu Suomi Ryder Cup joukkueessa Pickala golfissa, vastassa heillä oli perinteisesti Uusimaa. Takkiin näyttäisi tulleen tällä kertaa. Ottaessani tarkempaan syyniin kilpailukalenterin, niin huomaan seuramme kovakuntoisia senioreita osallistuneen M75 ja M70 kisoihin Kankaisten golfissa ja Kultaranta Golf Resortissa. Kiiskisen Pentti ja Kivistön Ari osallistuivat kumpaankin. Huomionarvoista on osallistujamäärä, keskimäärin n. 100 pelaajaa ”numerolappu rinnuksissa”. Saa etsiä lajia, missä näin on, tässä ikäryhmässä. Eivätkä huonosti pelanneet Oulun poijjaat, vaikka Oulun lumilta lähtivät etelän hiukan vähälumisimmille ja jopa hiukan vihreääkin työntäville baanoille näyttämään taitonsa.

Karina (Duracell) Kukkosta ei voi ohittaa, kun seuramme kilpagolfista puhutaan. Karinan pelit Ladies European Tourilla käynnistyivät toukokuun toisella viikolla Etelä Afrikassa ja nyt tätä näppäillessä on juuri saanut ensimmäisen kierroksen pelattua Italian Openissa. Italiasta reissunaisen matka jatkuu Ranskaan ja sieltä Ruotsin kautta kotikonnuille. Kun katsoo Karinan kauden kilpailuohjelmaa, niin eipä juuri porstuaa edemmäs ehdi matkalaukkua asetella, kun täytyy ja saa taas lähteä. Karina kertoilee varmasti omissa päivityksissään kisoista, niinpä hieman haikeasti jätän kisakerronnan näihin mainintoihin.

Kovaa hommaa on ”rookie” ammattilaisgolfaajan duuni. Työpaikka on saavutettu tiukkojen karsintojen jälkeen. Kuluja tulee niin vaan perusteellisesti, kun ympäri palloa lennetään kilpailuissa. Palkasta ei kumminkaan vielä ole tietoakaan, ennen kuin kisoissa lyönnit osuvat kiitettävästi tonttiin ja kulmarauta pysyy lämpöisenä greeneillä. Jos ei, niin työpaikka lähtee alta kauden lopuksi ja prosessi aloitettava uudestaan. Siinä välissä on myös ne väistämättömät ”oppirahat” maksettava. Karina jos kuka tässä onnistuu. Tahtonainen ehdottomasti, jos tietää mitä tahtoo, mikään ei ole esteenä.

Nyt siihen varsinaisen otsikon aiheeseen, eli Finnish Tourin osakilpailuun Suur-Helsingin Golfiin. Kun näin etänä olen, niin annetaan Juhanan kertoa analyysi kilpailusta.
”Harkkakierroksella Lakistossa viilasin pelisuunnitelmaa ennestään tutulle kentälle. Isoja muutoksia ei siihen lopulta tullut. Samalla kaavalla kuin aiempina vuosina. Ensimmäinen päivä hyvää tasaista tekemistä, mutta mitään suurempaa birdie-ilottelua en saanut aikaan. Tulokseksi kuitenkin perusvarma -1/70 ja top-kymppi sijoitus. Toinen päivä lähti hyvin käyntiin 10. reiältä neljällä birdiepaikalla, joista paarit korttiin. Siitä seuraavat 7. väylää murheellisesti +8 ja kärki pääsi karkaamaan turhan kauas. Pieni tsemppi kuitenkin loppukierrokselle ja paikka viimeiselle kierrokselle tuloksilla 70,78=148. Finaalikierroksella sitten paluu takaisin omaan varmaan peruspeliin ja tulokseksi ensimmäisen kierroksen tapaan -1/70. Paljon hyvää tekemistä kentällä, mistä voi ammentaa itseluottamusta tuleviin kisoihin. Pelissä kaikki ainekset voittavaan golfiin, joten tästä on mukava suunnata kohti Tukholmaa ja Nordic Leaguen kilpailua!”

-Juha Kuiri