SM-kilpailut Ruuhikoski | Kisaraportti

teksti ja kuvat Juha Kuiri

Voisinpa sanoa, että kesät tuntuvat pitemmiltä nykyään. No, ei parane ajatella kovin pitkälle, ottaa vaan päivä kerrallaan, repiä kaikki positiiviset jutut golfkaudesta ja kesästä. Niinpä niin… Hieman kuitenkin synkistää mieltä, kun tuossa muutama päivä sitten jo povailtiin ja ihan meteorologien suusta kuultiin, että huippuhelteet ovat tältä kesältä ohi. Tämä ennustus siis jo heinäkuun eka viikolla. Enpä tiedä, kannattaisiko näitä ennusteita lukea tai pohdiskella ollenkaan. Samaan ajanjaksoon vielä huonoja rundeja, niin kummasti houkutteli ajatus mailojen sijoittamista betoniraudoituksen jatkeeksi. Niin kuin hyvin tiedämme, golfsynkistely ei golfarilla kauaa vietä aikaa korvien välissä. Varmasti jo seuraavana päivänä uusia ajatuksia oman vempautuksen viritykseen, näin minullakin. Edellisen päivän huonot lyönnin menevät sitten vähien unien piikkiin tai mihin milloinkin, näitähän löytyy, näihin sitten uskomme itsekin. Ehkäpä selityksiin turvautuminen voi olla tilapäisesti armeliaampaa minälle, kuin syyttää itseään virheestä tai huonosta pelistä. Niihin turvautuminen jatkuvasti estää kuitenkin eteenpäin kehittymisen… Ja kukapa niitä huippuhelteitä kaipaa, sellaiset pari regular hellejaksoa vielä ja intiaanikesä loppuun, niin kyllä kelpaisi.

Kilpailut siis Ruuhikoskella, tällä Robert Trent Jones juniorin suunnittelemalla kentällä. Jos kenttä on jonkun Joneksen suvun jäsenen suunnittelema, niin on sata varmaa, että se mainitaan moneen otteeseen kenttäesittelyssä. Sijaitsi kenttä sitten missä päin hyvänsä maailmaa. Edesmennyt Robert Trent Jones senior suunnitteli kaikkiaan yli 500 sataa kenttää ympäri palloa. Senior myös uudisti vanhoillista kenttäsuunnittelua tuoden mm. peliin useiden teeboxien valintamahdollisuudet, näin esim. naisten pelaaminen helpottui. Eräänlaista golfin demokratisointia tämäkin. Suunnittelijana ja golf vaikuttajana menee mielestäni legendaaristen Alister MacKenzien ja Old Tom Morrisin rinnalle. Kisakenttämme suunnittelija Junior Robert Joneskin on kynäillyt tähän mennessä yli 250 kenttää ja hänen veljensä Rees Jones yli 100 baanaa. Eli melkoisesta Jonesien golfarkkitehtuuri dynastiasta on kysymys. Monet heidän suunnittelemistaan kentistä myös komeilevat erilaisten kenttärankingien kärkipaikoilla ja ovat toimineen useiden arvoturnausten pitopaikkoina.

En ole itse pelannut SM – kisakenttää, mutta kahdelle finaalipäivälle olisi tarkoitus mennä seuraamaan seuramme pelaajien otteita. Sillä edellytyksellä, että joku pelaajistamme on läpäissyt neljä kierroksen kilpailussa kahden kierroksen jälkeen tulevan cutin. Muuten naputtelen sitten etänä raportin, masentava ajatuskin. Ei taida olla pelkoa, että näin kävisi kumminkaan. Meillä on vahva edustus mukana, parhaimmistomme kirmaa etelä-pohjanmaan viheriöillä. Tosin tuloskunto on antanut odotuttaa tähän asti, eli pieniä kysymysmerkkejä kaikilla sen suhteen. Meiltä kilpailussa mukana, Karina Kukkonen, Sonja Pakonen, Jukka-Pekka Savolampi, Juhana Kukkonen, Eemeli Anttonen ja Pekko Oja.

Palataan vielä kevyesti golfarkkitehtuuriin, sillä sehän on ajankohtainen asia meidänkin työnalla olevan par 3 kentän osalta, jonka suunnittelusta vastaa Jari Rasinkangas. Mistä palasista hyvä golfkenttä koostuu? Hyvin pelkistettyjä poimintoja Robert Trent Jones juniorin mietteistä tästä.

” Kentän pitää olla kutsuva. Miljöön ja rakennetun maiseman välissä on oltava taiteellinen elementti. Layout on kentän rakenne, minkä täytyy olla kunnossa. Hyvällä kentällä siinä ei ole heikkouksia. Kentällä ei saa olla omituisia reikiä. Jokaisen reiän täytyy olla yksittäisinä oikeita, koko rakenteen tulee olla harmoninen. Kokonaisuuden on oltava kunnossa. Se muodostuu layoutista, miljööstä ja rakennetusta kentästä. Sen täytyy olla myös hyvin hoidettu. Kenttää pitää osata myös markkinoida hyvin.”

Saapa sitten nähdä minkä vaikutelman kisakentästä saan, en ainakaan muista tutustuneeni tai pelanneeni aikaisemmin tämän suunnittelijan kenttää. Välttämättä toteutus ei aina vastaa sitä mitä suunnittelija on ajatellut. Myös kentän rakentamisessa kokonaisuuden on oltava kunnossa hyvän lopputuloksen aikaan saamiseksi.

Hivenen yritin kaivella millaisella taustalla tai koulutuksella huippukenttien suunnittelijat ovat alalle päätyneet. Sen verran työlääksi asiaksi osoittautui selvittää, aika kortilla jopa minulla ja oikeastaan ko. ammatin harjoittamisen kannalta ei näillä ole merkitystä. Kuuluu mielestäni niihin ammatteihin missä tutkinnoilla ei ole itseisarvoa, sillä vain osaaminen merkitsee. Sen hankkimiseen sitten tyyli on vapaa.

Sankivaarassa Par 3 -kenttää tosiaan työstetään parhaillaan. Ei varmasti keneltäkään ole jäänyt huomaamatta tämä projekti, sen verran uuteen uskoon vanha monttualue on muotoutumassa. Aina kun maata kuopitaan ja raavitaan pintaa syvemmältä, mielenkiintoisia juttuja ilmenee. Projekti etenee kuitenkin hyvin, ainoastaan rankat sadekuurot ja alueelta löytyneet kantohaudat ovat hiukan hidastaneet töitä. Maastoltaan alue kumminkin suhteellisen helppoa, niin näin sen täytyykin mennä. Tästä projektista varmasti kirjoitellaan omissa osioissa, niin en hämmennä ja lusikoi tätä sen enempää.

Kun siinä aivan Sanginjoen välittömässä läheisyydessä toimitaan, ei ole voinut olla huomaamatta ystävämme majavan touhuja. Tämä alueen yksilö onkin todella pätevä metsuri, tekee hyvin tarkkaa jyrsin työtä. Uutena juttuna ainakin minulle, että tämä kaveri myös karsii joitain puita. Eikä mitään sinnepäin katkomista, vaan symmetrisen tarkkaa duunia. Minun kuvattavaksi ei vaan ole melahäntä suostunut, vaikka kenttää rakentavan koneyrittäjä Sipolan mukaan pyörii siinä lähestulkoon jaloissa, silloin kun en ole paikalla. Taitaa Sipola vaan ällyyttää minua, tietäen kuvaus tavoitteeni. Ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin laittaa riistakamera hoitamaan homma finaaliin. Jos sitoisi kameran vielä haapaan, niin jossain vaiheessa puu tulisi kaadetuksi ja näin urkenisi pieni mahdollisuus toiminnalliseen vedenalaiseen kuvaan. Toimiikohan nämä kamerat veden alla ja pystyvätkö lähettämään sieltä kuvaa? Tuskin melahäntä palauttaisi kameraakaan. Tässä suunnitelmassa vaikuttaa olevan ”pieniä” epävarmuustekijöitä, pitänee funtsia vielä tätä. Pysytään vielä hetki luontoaiheessa ja tarkemmin ottaen meidän telkkä ongelmassamme. Varmasti sellaiset 15 telkän pönttöä ollaan laitettu eri puolille kenttää, mutta ei minun havaintojen mukaan yhtään asukkia käynyt niissä keväällä. Mikä pöntöissä vikana kun ei kelpaa? Ennen kuin alan pönttöjä varustamaan kalusteilla ja tapetteja väsäämään mielenkiinnon herättämiseksi. Niinpä, jos jollakulla oikeata tietoa, niin mielihyvin otetaan vastaan. Olisi hienoa ensikeväänä todeta sanonnan, lähtee kuin telkkä pöntöstä, konkreettisesti.

Takaisin SM kisoihin Ruuhikoski golfiin. Kilpailussa mukana maksimimäärä kilpailijoita 117 mies ja 39 naispelaajaa. Neljä kierrosta pelataan, jos vaan cutista on selvitty, mikä tulee vastaan kahden kierroksen jälkeen. Miehissä kahden kierroksen jälkeen 45 parasta jatkaa kahdelle viimeiselle kierrokselle ja naisissa 16. Jos ennustaa pitää, niin miehissä mitaleille päästäkseen pitää pelata 5 alle parin. Nimilista ei aivan kärjen osalta niin hyvä ole, kuin esim. kahdessa ensimmäisessä Finnish tourin osakilpailussa, laadukas kumminkin. Nyt kun maailmalla alkavat viheriöt aueta kilpailu toiminnalle, niin totta kai pelaajat suuntaavat sinne, jos pelioikeus johonkin sarjaan on olemassa. Työt kutsuvat ja elanto hankittava. Naisissa veikkaisin voittajan ja toiseksi tulevan alittavan parin, mutta seurataanpa kisat ja jätetään turha ennustaminen.

Sain J.P:n kiinni harjoituskierroksen jälkeen ja tunnelmat paikanpäältä tuoreeltaan. ”Seinäjoen kadut ovat Suomen leveimpiä ja kenttäkin paikallisten mukaan pohjolan paras. Leveyttä on myös kentällä, mutta märät väylät ilman rullia ja pitkänkosteat raffit puolustavat paaria. Paljon draivia, jota pitää osata hieman myös muokata. Lähestymisiä pääsee lyömään lyhyillä raudoilla, jos muistaa lyödä riittävän pitkälle tiipaikalta. Muutamassa kohtaa kentällä pitää olla hereillä, mutta muutoin lakeuksien vapauden tunne on vahvasti läsnä.” No niin, toivottavasti tällainen lähestulkoon runollinen analysointi jatkuu myös kilpailukierrosten jälkeen. Eräänlaista golfarin kehityskaarta tämäkin, kun tavallaan kirosanat ja muut selittelyt on käytetty loppuun ajan juoksussa, niin tulee käyttöön muut tyylilajit.

Pelaajiemme analyysit ensimmäiseltä kilpailupäivältä.

Pekko, ”Tänään oli kerrassaan lottopäivä. Ajatus ja tekeminen hukassa, kaikki tuntu vaikealta. Lopussa vähän ajatuksesta kiinni, mutta aina väärällä puolen lippua. Nauttiminen oli kaukana ja lyönti ei ollut rohkeaa. Pelko peitti kierrosta. Harmittavaa kun peli ollut hyvin uomissaan viimeisen viikon.” Pekon tulos +12.

Eemeli, ”Ihan hyvää peliä, mutta muutama huono osuma palloon ja siitä huonoon paikkaan, näistä sitten tuplia korttiin. Kunnon tulosta ei sitten tullut, kun ei saanut hyvistäkään paikoista birdietä.” Eemelin tulos ensimmäiseltä päivältä +8.

J.P, ”Peli oli kuin parasta Tarantinon leffaa eli reiät alkoivat tiiltä hienosti ja vauhdikkaasti, mutta loppua kohden pelkkää mustaa huumoria. Caddien kommentti kasireiän lähestymisen jälkeen kiteyttää päivän: Onnittelut hyvin suunnitellun lyönnin puolittaisesta toteutuksesta!” J.P:n tulos +3.

Juhana, ”Mahdollisuuksia selvästi parempaan tulokseen! Tiiltä griinille hyvää, jopa erinomaista tekemistä, mutta viimeistely oli tahmeaa.” Juhanan tulos -1. Ensimmäisen päivän jälkeen miehillä cut raja +2. Pekon ja Eemelin peli on jo sillassa cut rajan suhteen, lähes ihmettä tarvittaisiin toisen kierroksen suhteen.

Karina, ”Joo kivat 16 griiniä josta 3 eagleputtia. 37 puttia…Mut sit 8. väylällä eli mun tokavikalla pelikaveri Jasmiina duffas oman wedgensä veteen ja mulla 76m ja tein saman ku aloin miettiin samaa ja sitten vielä pikkuwedgen siitä duffasin veteen. Ja kolmas griinille ja kaks puttia. Ei voinut ärsyttää enemmän ku muuten virheetöntä golfia paitsi bogit tuli 3 putista.” Karinan tulos +3.

Sonja, ”Peruspeliä tänään, muutama kolmen putin griini. Bunkkereiden kanssa olin vaikeuksissa muutaman kerran ja korttiin merkattiin bogey ja tuplabogey. Huomenna lähestymisiä lähemmäksi lippua, niin pääsee birkkujakin koittamaan lähempää.” Sonjan tulos +5. Naisten ensimmäisen päivän jälkeen cut raja asettui +3.

Se puttaamisen sietämätön vaikeus. Urheilupsykologi Bob Rotella on kiteyttänyt hienosti kirjassaan, Golf is Not A Game Of Perfect puttaamisen henkistä puolta. Tässä ote kirjasta.

”Puttaus on enimmäkseen henkistä. Sinulla täytyy olla hallinnassa mieli ja asenne. Tullaksesi hyväksi puttaajaksi sinun täytyy sitoutua hyvään ajatteluun. Sinun täytyy täyttää mielesi ajatuksilla, jotka auttavat sinua, eikä tekosyillä selittääksesi huonoja putteja. Hyvä puttausasenne on vapaa peloista. Se sekoittaa ideoita, jotka tuntuvat lähes ristiriitaisilta. Pelaajan täytyy uskoa, että pallo menee reikään, mutta ei kuitenkaan välitä, jos se meneekin ohi. Pelaajan täytyy yrittää tarpeeksi säilyttääkseen kurinalaisen rutiininsa, mutta ei kuitenkaan liikaa, jottei hän jäykistyisi täysin. Hänen täytyy löytää tasapaino päättäväisyyden ja välinpitämättömyyden väliltä. Haettuasi puttilinjan sinun täytyy täysin uskoa arvioosi. Puttauksessa päättäväinen asenne on paljon tärkeämpi kuin lukea kaikki pienimmätkin viheriön kallistukset.” Helppoa vai mitä?

Toisen päivän tapahtumiin sitten.

Sonja, ”Tänään ei tullut katastrofeja, muttei huippusuorituksiakaan. Jostain syystä en saanut isompaa vaihdetta silmään oikein milläkään osa-alueella ja se näkyy tuloskortissa” Sonja myös tänään +5 ja yhteensä +10. Cut +6, eli kotimatkalle tällä kertaa.

J.P, ”Kentällä oli suuria haasteita, mutta illalliseksi oli peräti 360 grammaa naudan ulkofilettä juustokastikkeessa, pariloitua maissintähkää ja maukkaita bataattiranskalaisia.” No just, odottelin vielä jälkiruoka tarjonta kuvausta, mut ehkäpä on hyvä jättää jotakin mielikuvituksellekin. J.P tasaisen varmasti tänään myös +3 ja yhteensä se +6. Miehillä cut naisten tapaan +6, eli J.P:n pelit jatkuvat.

Pekko ja Eemeli eivät pystyneet tässä kilpailussa kykyjensä mukaiseen tuloksentekoon. Pekko kuitenkin sai jo lopussa pelistä kiinni pelaten sisääntulon par tuloksessa. Golf on joskus tällaista. Mutta mitä on tappio tai häviö? Ei mitään muuta kuin oppimista, ei mitään muuta kuin ensimmäinen askel kohti jotain parempaa.

Karina, ”Peli oli osaksi kohmeista ja osaksi liekeissä. Tupla ja 3 bogia tuli korttiin mutta paikkasin ne 5 birkulla sitten. Parannusta näkyi puteissa eka kiekan jälkeen.” Karina tänään par tulokseen ja yhteensä tässä vaiheessa +3.

No huh huh, hiukan hoppu tuli ehtiä tänne Ruuhikoski golfiin kolmannen päivän tapahtumiin. Just kun sain itseni kammettua autosta pois, J.P harppoo kohti kymppi tiitä, ei muuta kuin seuraamaan peliä ja tutustumaan kenttään. J.P:n peli ei ihan terävimmillään takaysillä ollut, niin jätetään pelurille itselleen analysointi hiukan myöhemmin. Mutta se kenttä, eipä voisi juuri positiivisimmin yllättyä kuin nyt. Kentän kunto pelattavuudeltaan hyvä. Kaikki paikat viimeisen päälle tiptop. Viheriöiden ruoho hiukan sekalainen, pääosin kylänurmikkaa, mikä vaikeuttaa hiukan kallistusten lukemista. Helposti sortuu pinnan ylilukemiseen varsinkin lähiputeissa. Kyllä se kuitenkin menestyksen avain on, kuinka nopeasti sitä pääsee sinuiksi kulloinkin pelattavan kentän viheriöihin. Minkäänlaiset narinat eivät auta kentällä tuloksen tekemisessä. Sinun pitää yksinkertaisesti asennoitua niin, että ne viheriöt millä just nyt pelaat, ovat juuri sinulle kuin tehty. Olivatpa ne sitten minkälaiset hyvänsä. Mahdolliselle palautteelle on sitten oma aikansa ja paikkansa. Visuaalinen ilme kentällä, kuin loikkaisi jonkin maisemataulun sisään. En osaa tätä paremmin ilmaista.

Nyt kolmannen pelipäivän tapahtumiin.

Karina, ”Löin hyvin palloa tänään, lähestymiset erityisesti. Kenttä on lyhyt, pisin maila par-nelosella lähestymiseen on ollut mulla rauta 9, näihin kolmeen rundiin. Etuysillä missasin 4 alle 2-metristä puttia ja tulos näytti +2. Sitten takaysillä oli tulos vain puteista kiinni kun sain kaikki griiniosumat. Sain käännettyä pelini ja tehtyä kahdesta eagleputista birkut ja kaksi muuta birkkua alle kahdesta eli -4 takalenkki.” Karina -2 tänään ja +1 kokonaistuloksesta finaalipäivään.

J.P, ”Huomenna on mukava lähteä pelaamaan kun hakusessa ollut puttiasento löytyi treenin kautta. SM-kisassa päätöspäivänä on aina kisatunnelmaa. Lämmintä säätä on lupaillut, mutta paarmat ovat haasteena shortsien käytölle.” J.P tänään +6 ja kokonaistulos ennen päätöspäivää +12.

Juhana, toisen ja kolmannen päivän analyysi. ”Tiiltä griinille hyvää tekemistä molempina päivinä. Griinillä sitten hiukan mollivoittosempaa – yksi putti yli metristä sisään kahden päivän aikana… Hyvä kenttäpeli mahdollistaa kovankin tuloksen tekemisen, joten huomiseen hyvällä fiiliksellä jahtaamaan böödejä.” Juhana -1 tänään ja par kokonaistuloksesta jahtaamaan niitä böödejä viimeiselle rundille.

Finaalipäivän tapahtumiin.

Juhana, ”Etuysillä pilasin mahdollisuudet mitaliin…Takaysillä sitten pelasin jälleen omalla tasolla ja sain muutaman huippuonnistumisenkin. 14. väylän kakkoslyönti 205 metristä raffista vastatuuleen gripin mittaan ja helppo eagle! Positiivista tekemistä läpi kisan, harmittamaan jää vain viimeisen päivän etuysi.” Juhana tänään +1 ja kokonaistulos myös +1. Sillä heltiää viiden pelurin kanssa jaettu 14. sija.

J.P, ”Saatiin järjestettyä ihan omat Tangomarkkinat peruuntuneiden tilalle. Heilahdeltiin siis tulisesti puolelta toiselle ja välillä bägille hakemaan varapalloa. Tankki oli kyllä tyhjä kun näin monta kierrosta sai viikkoon pelata. Hyvä puoli on, että nyt on kesän kierrosmäärä lähes tuplattu. Mahtava oli myös nähdä oululaista golfmenestystä.” Jep, hienoa kun kumminkin laitoit itsesi koetukselle, vähälle jääneestä harjoittelusta huolimatta.
Respect.