Kentän laidalta – Bunkkerijatinaa ja vähän muutakin

Teksti: Juha Kuiri

Kausi paketissa

Näin se vaan taas on, maapallomme on mennyt sellaiseen tiedostettuun asentoon mollukkaamme nähden, että alkaa olla kausi aikalailla paketissa, näillä meidän koti huudeilla ja kaikkialla Suomessa. Ei juuri minkäänlaista toivoa lupaa ennusteet. Hiihtokelejä odotellessa, sivakat ja porkat hollille vaan. Heinäkuun huitteilla taisin mainita hulluista helteistä, manailin ilmastonmuutoksesta ja par kolmosen kaiken elollisen tukahduttavasta lentohiekasta. Kaikesta sitä jaksaakin valittaa, näin jälkikäteen ajateltuna. Näistäkin kuitenkin selvittiin jotakuinkin kunnialla, kaikesta turhasta ”väännöstä” huolimatta tämän kauden osalta. Näin mutu tuntumalla, ilman ilmatieteenlaitoksen tilastoja tsekkaamalla sanoisin loppukauden menneen normaalia viileämmissä tunnelmissa, ainakin säiden puolesta. Ilmastonmuutosta emme varmasti pääse pakoon. Johtui se sitten maapallon normaalista ilmastovaihtelusta vai ihmisten typeryydestä tai kummastakin. Muutamaa viikkoa takaperin seurasin Glasgow’n ilmastokokousta ja Greta Thunbergin showta. Ei voi kuin ihmetellä energiaa millä hän agendaansa vie eteenpäin. Kun ajatellaan hänen ikäänsä ja vaikka mitä itse kukainenkin 18 ikävuoden korvilla ylipäänsä funtsi, niin omalta kohdaltani ainakin hiljaiseksi vetää. Hänen sanomastaan voidaan olla eri mieltä, mutta kertakaikkisen piristävä tapa esittää asiansa, suoraan ja kainostelematta. Suurenmoinen tyttö! Jokainen voi omat pähkäilynsä ja johtopäätöksensä tehdä näistä asioista, toivottavasti kuitenkin faktoihin perustuen.

 Ilmakuva Par 3 -kentästä kesältä 2021

Ilmakuva Par 3 -kentästä kesältä 2021

Par 3 -kentän viheriöt

Par kolmosen viheriön nopeudesta ja siihen konkretisoituvasta hiekkaongelmasta oli viimeksi puhetta. Tilanne pääsi syntymään meidän ja maahantuojan kokemattomuudesta ko. pinnan virittämiseksi ihanteelliseksi pelaajille. Mainitsin myös koekäyttöön tulevasta koneesta, jonka avulla ainakin liiasta hiekasta olisi ollut mahdollista päästä eroon. Kone tuli kuin tulikin ja testasinkin sitä yhteen greeniin. En tarvinnut sen pidempää testirumpaa todetakseni koneen epäkäytännöllisyyden meidän tarkoitukseen. Enempi jalkapallo ja pesäpallo keinonurmikentille suunniteltu masiina. Hiekkaongelma ei siten vielä ole täysin pois päiväjärjestyksestä. Ensi kauden alussa pitää ne viimeiset ongelmahiekka kohdat ihan vaan käsipelillä harjata pois, niin kuin ollaan jo tätä jobia kiitettävästi harjoittaneetkin. Normaaliksi pinnan puhdistushuolloksi riittää lehtipuhaltimella puhallus, jolloin myös bunkkerista tai mistä lie tulleet puttia haittaavat pienet kiven muruset ja ym. roskat saavat kyytiä. Useat varmasti huomasivat puttikuppien normaalia ylemmän asetuksen, olivat lähestulkoon puttipinnan tasolla. Näin ei voisi toimia oikean ruohon viheriöllä. Siellä reiän leikkausreuna on terävä, eli ruohoa ei rönsyile reunan yli. Jos kuppi olisi pinnassa reunakimmokkeita tulisi runsaasti.
Tekonurmiviheriöillä käytäntö on osoittanut, ettei normiasetus ole toimiva. Laittamalla kuppi lähes pinnan tasolle estetään viheriömaton sisällä olevan hiekan valuminen reikään ja näin vajoaman syntyminen reiän ympärille. Koska reiän mattoleikkaus ei ole terävä kimmokkeita ei pitäisi juurikaan tulla. Tästä on jokunen ihmettely tullut, niin tässäpä syy.

Ihmetystä taas itselleni on aiheuttanut kuinka hanakasti oikeaa ruohoa yrittää puskea tekonurmen läpi. Eikä ainoastaan ruohoa, jopa männyntaimia olen joutunut repimään matosta irti tai lähinnä kuitenkin nyppimään. Näin se taitaa olla, jos alue jätettäisiin muutamaksi vuodeksi oman onnensa nojaan, niin puustoa alkaisi pukkaamaan kiitettävästi kohti valoa. Me pärjätään kuitenkin tässä plasticin mänty ja ruoho ongelmassa varmasti mekaanisella torjunnalla, eikä minkäänlaisia ”glyfosaattihoitoja” tarvinne tehdä. Viereisellä metsäpalstalla, mihin maanomistaja vuosi tai kaksi takaperin teki sellaisen klassisen avohakkuun, luotetaan juuri tähän luontaiseen uudistamiseen. Jätetään alueelle muutama siemenpuu ja tehdään metsäpohjaan eli kunttaan tasaisin välein muutamia ”raapasuja” siementen itävyyden helpottamiseksi. Sen jälkeen jäädään odottelemaan ja toivotaan parasta, mut hyvinhän luonto tämän yleensä hoitaa kotiin. Taimettumisen alettua annetaan vielä moottorisahalla siemenpuille kyytiä.

Muuten par kolmosen yleisilme alkoi muistuttaa sitä mitä suunniteltukin on. Raffien annetaan kasvaa links henkisesti vapaasti natalajikkeilla. Aivan ei valitettavasti tämäkään onnistu niin, etteikö mitään tarvitsi tehdä. Ilmassa on kasvukautena runsain mitoin erilaisia ei toivottuja siemeniä, jotka tuulen avittamana leviävät tehokkaasti hyvinkin kaukaa. Aikaisemmin olikin puhetta männyn tehokkuudesta levitä. Se ei tosin meille mikään ongelma ole, niin kuin esim. voikukat, piharatamot ja ehkä se kaikista pahin raffien kiusa, pelaajien ja pelaamisen riesa -apila-. Myös leikkuukoneiden mukana ei toivottuja siemeniä leviää valitettavan helposti ympäri ämpäri kenttää.

Leikkuukoneiden oikea aikaiset pesut ja varsinkin par kolmoselle suunnitteilla olevat koko leikattavan alueen kattavat omat robottileikkurit, helpottavat greenkeeppereiden painiskelua golfurheilulle vihamielisten lajikkeiden parissa. Toisaalta emme myöskään liian yksipuoliseen kasvustoon pyri, mutta kaikkien rikkaruohojen emme anna kukkia.

En tiedä sitten, onko par kolme kentälle valitut keinonurmiviheriöt tulevaisuutta enemmältikkin. Meidän seuran käyttäjäkunnalle, vallitsevaan tilanteeseen ja olosuhteisiin ei varmasti huono ratkaisu, jopa järkevä. En kuitenkaan usko tästä syntyvän mitään kovin suosittua trendiä ja jos hiukan potkin itseäni, niin näin taidan toivoakin. Tässä asiassa taidan edustaa sitä vanhaa koulukuntaa.

Parempia heinälajikkeita?

Geenimanipulaatio on varmasti yksi mahdollisuus miten tulevaisuudessa tulemme saamaan entistä parempia siemen lajikkeita varsinkin greeneillä käytettäviksi.

Geenimanipulaatio varsinkin yleisellä tasolla ruokakasvien osalta herättää hyvinkin voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Toisaalta kaikenlaista jalostustoimintaa on harjoitettu iät ja ajat. Maailma olisi varmasti ihan erilainen, jos esim. viljakasveja ei olisi osattu jalostaa parempia satoja tuottaviksi ja tauteja kestäviksi. On tietenkin totta, että hiukan erillaista jalostusta tämä on, kun pystytään puuttumaan yksittäisen geenin toimintaan. Minulta loppuu sanat ja varmasti kompetenssi myös, jos yrittäisin teoreettista puolta esittää. Tämä on tosiaan hyvin laaja ja monimutkainenkin asia ja tästä johtuen on niin älyttömän vaikea muodostaa omaa kantaa, kun pitäisi tuntea asiaa todella syvällisesti. Tietenkin plussia alkaa ropista laariin, jos menetelmällä saavutetaan taudin kestäviä, velvet pintaa synnyttäviä siemeniä viheriöillemme. Miinuksia silloin, jos lopputuloksena on lajike mikä on manipuloitu kestämään esim. glyfosaatin käytön. Tämä hyvin yleisesti käytössä oleva rikkakasvien torjunnassa käytettävä tehoaine tappaa näet kaiken vihreän kasvun. Manipuloitu kasvi jäisi käsittelyn jälkeen tietenkin eloon, niinpä tällä menetelmällä voisi teoriassa saada täysin ideaalisen pinnan vaikkapa viheriölle.

Tätä menetelmää käytetään myös joidenkin ruokatuotantoon kuuluvien kasvien osalta, ei kuitenkaan ainakaan vielä Euroopassa. Älyttömän isoa bisnestä ja pelkäänpä myös, ettei ainakaan pitkässä juoksussa tällainen tuotantotapa pelkästään voittokulkua ole. Jo nyt on huomattu sellainen rikkakasvien tai luonnon vastaisku, eli on kehittynyt kemikaaleille vastustuskykyisiä rikkaruohoja, oikeita super-rikkaruohoja.

Vaikeita ja monitahoisia asioita tietenkin nämä. Yhteenvetona uskaltaa kuitenkin sanoa, että luontoa vastaan taistelu hävitään aina, ennemmin tai myöhemmin.

 Harjoitusbunkkeriin valetaan pohja kapillaarisesta betonista.

Harjoitusbunkkeriin valetaan pohja kapillaarisesta betonista.

Harjoitusalueen uusi bunkkeri

Monet ovat varmaan panneet merkille, kauden viime hetkillä rangen nurkkaan entisen harjoitusbunkkerin tilalle rakennetun uudisbunkkerin. Bunkkerin rakentamisessa on käytetty samaa metodia mitä jo käytettiin par kolmosen alueen bunkkereissa. Elikkä salaojitetun pinnan päälle valoimme ns. kapillaarisen betonin ja bunkkerin etureunan teimme näistä sopivaan mittaan katkotuista keinonurmi siivuista. Kumpikin järjestelmä on patentoitu, jälkimmäisessä tosin itse tuotimme materiaalin, kansallispelimme loppuun käytetystä pelipinnasta. Tällä tavalla rakennettuja bunkkereita on maailmalla jo aika paljon, ihan huippukentillä, Ryder cup areenoista lähtien.

Meidän kentällä juuri bunkkereiden pohjan rakenteella ja myös etureunan kestävyydellä on ollut turhankin paljon haasteita. Osa ongelmista periytyy ihan kentän rakentamisen ajoilta, myös hoidossa ei ole joka vuosi ollut tarpeeksi osoittaa tunteja perushuoltoon. Pelkkä bunkkerikoneella haravointi ei tosiaankaan riitä, eikä silloin tällöin lisätty hiekka. Meillä kentällä suurimmat ongelmat ovat niissä alkuperäisissä bunkkereissa, joissa pohjamaan ja salaojakerroksen erottamiseen bunkkerihiekasta on käytetty suodatinkangasta. Sinänsä ei mikään huono ratkaisu, vastaavia virityksiä käytetään edelleen. Asennuksessa silloin, ei vaan kaikki ole osunut ihan kaikilta osin kohdilleen. Nyt niitä on paikoin revitty irti ja se on sitten tuottanut toisen ongelman, eli pohjamaan sekoittumisen bunkkerihiekkaan. Tämä taas vaikeuttaa todella paljon tasalaatuisen hiekkamäärän asentamista. Pelaajina tiedämme, että hiukan vaikeutta lisää, jos kentän bunut ovat uniikkeja hiekan laadun suhteen. Myös joitakin etureunan sortumisia on ilmennyt, joita on hyvin vaikea korjata tyylikkäästi nopealla aikataululla. Sortumiset voivat johtua ihan vaan peruskäytöstä, maan liikkumisesta esim. roudan vaikutuksesta ja pelaajien normi toimista. Mutta myös bunkkerikoneen kontakteista valliin ja pelaajien könyämisistä bunkkerin etureunan yli.

Keinonurmi reunavalliin voisi tarjota kestävämmän ratkaisun bunkkerien seinämiin.

Keinonurmi reunavalliin voisi tarjota kestävämmän ratkaisun bunkkerien seinämiin.

Näihin probleemiin kapillaarinen betoni pohjalle ja keinonurmi reunavalliin voisi tuoda kestävän, pelaajaystävällisen ja myös tyylikkään ratkaisun kunhan huolella tekee. Poiketen par kolme alueen ja rangen keinonurmi bunkkerin reunoista, kentälle se ylin pinta tulisi ehdottomasti olemaan oikeaa ruohoa. Näin se maailmallakin tehdään ja näin tehtynä eroa täysin aitoon on vaikea nähdä. Rangen uutukainen on vieläpä kasattu ruskean värisestä tekonurmesta. Se voisi kylläkin jonkin verran huomiota herättää radoilla, vaikka ylinkerros oikeaa ruohoa olisikin. Se kuitenkin tilanne on tällä hetkellä, ettei vihreän väristä ole meillä enään käyttää, jos tällä metodilla joitakin bunkkereita halutaan uudistaa. Joko odotellaan kaupungin pelialustojen uudistamistarpeita ja sieltä mahdollisesti saatavaa mattoa uudiskäyttöön. Tai sitten ihan ostomateriaan turvautuen maailmalta, samanlaista kierrätysmatskua nekin onneksi ovat.

Tällä tavalla pystytään rakentamaan huikeita bunkkeri luomuksia, jotka kestävät käyttöä paremmin, kuin ihan vaan turpeesta rakennetut.

Millainen on oikea bunkkerihiekan koostumus?

Rangen bunkkerin pohjalle asentamamme kapillaarinen betoni varmasti auttaa ja opettaa meidän pitämään hiekan paksuutta sopivanlaisena. Tämä patentoitu valmiste päästää veden solahtamaan salaojakerrokseen, mutta myös jonkin verran ylläpitää hiekan kosteutta tuotteessa olevien mikrohuokosten ja kapillaaritoiminnan kautta.

USGA (United States Golf Association) on tehnyt perusteellista työtä bunkkerihiekan koostumustutkimuksissaan. Näihin pohjautuen antanut sitten myös tukun suosituksia. Moni varmasti miettii, onko sillä nyt suurtakaan merkitystä minkälaista hiekkaa bunuissa käyttää? Siis todellakin on ja paljonkin! Vaikuttaa suuresti hoidollisiin asioihin jopa peruskunnostus aikaväliin ja tottakai pelattavuuteen.

Huippukentät käyttävät paljon resursseja löytääkseen oikeanlaisen hiekkakoostumuksen heidän kenttänsä bunkkerimalleihin. Väärä hiekanraekoko bunkkeri malliin nähden tai rakeenmuoto voi vaikeuttaa tiivistymistä tai toisinpäin tiivistyy liikaa. Huonosti tiivistyvää hiekkaa on vaikea saada pysymään kaltevilla reunoilla aiheuttaen siten helposti eroosiota reuna rakenteille. Myös pallon hautautumis pyrkimys on yleensä liian korkea, vaikeuttaen ehkä turhankin paljon pelaamista tietyissä olosuhteissa. Liian tiiviistäkin hiekasta voi olla haittaa esim. vedenläpäisevyys ongelmia ja myös pelillisiä tietyissä bunkkeri malleissa. Esteitä bunkkerit tietenkin ovat, mutta niiden pitää olla myös ”reiluja” pelaajaa kohtaan. Niitä huonon tuurin makauksia pallolle ei saisi tulla liikaa.

USGA suosittelee bunkkeri hiekan paksuudeksi 4-5 tuumaa, eli n.10-13 cm. Bunkkeri uudistuksia kun tehdään, kannattaa todellakin selvitellä mikä hiekankoostumus olisi paras just meidän kentälle. Myönnetään, että kentän kaikkien bunkkeri hiekkojen vaihto olisi iso operaatio. Joskus se on vain tarpeen, hoidon ja pelillisten asioiden takia. Suomessakin operaatioita on tehty kentille, mutta suurella osalla kenttiä ei ole resursseja, vaikka tarvetta olisi. Ainakin pitäisi ottaa huomioon korjausrakentamisessa, uusien luomuksien soveltumisessa kentän bunkkereiden olemassa olevaan hiekkarakenteeseen.

USA:n golfliiton sivuilta löytyy tarkkaa analyysiä hiekasta, vaikka sitten hiekkalaatikkoa suunnitteleville. Eihän kaikista hiekoista hyviä kakkuja tule

Kempledonissa kerhon ykköspyssyt ja muutkin pääsivät treenaamaan varsin hyvissä olosuhteissa.

Kempledonissa kerhon ykköspyssyt ja muutkin pääsivät treenaamaan varsin hyvissä olosuhteissa.

Talviharjoittelu

Minulla oli tilaisuus käydä testaamassa nykyaikaisen ylipainehallin soveltuvuutta golfharjoitteluun. Kiitokset Kivistön Arille joka vinkkasi mahdollisuudesta. Ei kahta sanaa ettenkö tarttuisi tilaisuuteen, jos vaan on mahdollisuus saada uusia ajatuksia talviharjoitteluun. Kivistön Ari, entinen halliyrittäjä piti aikoinaan legendaarista tennishallia, Kempledonia Kempeleessä. Siellä tottakai oli myös golfille tehdyt harjoittelupaikat. Palloja räiskittiin ressuun jotakuinkin tenniskentän pituudelta. Myös seuran junnutreenit ja sählypelailut operoitiin siellä. Näin jälkeenpäinkin ajateltuna, aika hyvä paikka oli harjoitella.

Nyt sitten, tässä testattavassa tilassa pituutta onkin rapiat 110m, leveyttä 65m ja korkeuttakin 17m, eli aika messevästi tilaa antaa pallolle kyytiä. Enpä muista milloin näin pitkää matkaa hallissa olisin saanut lyödä. Tai joo, aika kirkkaasti tulikin mieleeni useamman vuoden takainen reissu Helsingin seudulle J.P. Savolammen kanssa. Paikka minne eksyttiin oli Hernesaareessa sijaitseva Golfsatama niminen harjoittelukeskus. Tila oli kertakaikkisen upea harjoitteluun, entinen telakkahalli muistaakseni. Palloja lyötiin kolmessa kerroksessa ja siellä oli ne pisimmät matkat varmasti sen 100 m, ennen kuin tuli ressu vastaan. Lähipelialueetkin ihan viimeisen päälle. Siinä kun paikalliset kollegat kehuivat paikkaa ihan ansaitusti tosin, niin piti tottakai panna hiukan poroalueen lisää ja sanoa. Sen kummemmin perustelematta, kyllä meillä Oulussa on selkeesti paremmat paikat ja olosuhteet. Sinä talvena me pääsääntöisesti harjoiteltiin lähinnä Nuottasaaren koulun ”montussa.” Voipi myös olla, etten silloin mitään toista paikkaa paremmaksi tunnustanut, kun muita vaihtoehtoja ei meillä ollut. Eihän harjoittelupaikkojen viimeisen päälle sliipattuja tarvi olla, että tulosta syntyy, eikä tarkoituksella ”kurjuuteen” pidä pyrkiä. Mutta jos löytyy se tarvittava asenne ja intohimo lajiin, niin tuloksellista harjoittelua voi tehdä vaatimattomissakin tiloissa. Ilman intohimoa on ihan sama missä lätkit palloja, tulosta ei synny. Kummatkin paikat Golfsatama ja Nuottasaaren koulun monttu ovat muisto vain, ”kuopattuja” molemmat.

Nuottasaaren koulun kellaria kunnostettiin 1965 harjoituskäyttöön. Avauslyönnit lyötiin 1966.

Nuottasaaren koulun kellaria kunnostettiin 1965 harjoituskäyttöön. Avauslyönnit lyötiin 1966.

Sinne testitilanteeseen ylipainehalliin vielä. Hallin toimari oli ottanut etukäteen selville rakenteen kestävyyden golfpallon iskuja ajatellen ja ei pitäisi olla mitään ongelmia sen suhteen. Hyvä juttu myöskin, vastuun siirtymisestä nyt pois suorittaja puolelta. Oma vakuutukseni korvaisi vain ilmoituksen vakuutusyhtiöltä, että emme korvaa tämäntyyppisiä vahinkoja. Onkohan sellaisia pöljän pojan vakuutuksia saatavilla… nyt kun ajattelen hiukan taaksepäin, aika monesti olisi ollut tarvetta sellaisen hyvin epämääräisen toiminnan vakuuttamiselle.

Draivit lähti yllättävänkin napakasti, hallin kattorakenteita myötäillen takaseinään napsahtaen. Muutaman wedgenkin tarjoilin kun tilaisuus oli. Mukava tunne lyödä lähes täysi Wedge lyönti hallissa, kohti taivasta ja hallin kattoa. Hiukan vilpoisia nämä ylipainehallit ovat. Itseäni se ei haittaa milläänlailla, pysyypä toiminta paremmin intensiivisenä turhan seisoskelun jäädessä pois. Hyvät fiilikset jäi paikasta, olisin hyvinkin voinut jäädä swingailemaan tunniksi pariksi, oikeastaan koko päiväksi.