12.08.2019 12:00
Kisaraportti Erkko Trophysta
Karinalle jaettu 10. ja Sonjalle jaettu 18. sija
Ensimmäinen kilpailupäivä takana ja juuri saavuin hotellihuoneeseen Talin golfpyhätöstä. Aamulla tulin tosiaan tänne juna-auto-systeemillä Oulusta Pasilaan ja sieltä saman tien kilpailupaikalle. Tällä kertaa havaintoja tekemään Karinan matkassa, tietenkin otan tai otin myös bägin kantoon ja tarjoilin työkaluja näpsäkästi. Yritin pidätellä tänään myös liiallista kommentointiherkkyyttäni, omasta mielestä onnistuinkin. Sillä Karinalta lähtee kiitettävän herkästi kentälläkin sellainen taitavan sarkastinen verbaalitykitys, jota olen monesti kuuntelevani, mutta en välttämättä kuule. Nyökkäilen vaan ja yritän pientä hymyn tynkää viritellä. Pientä kommunikaatio-ongelmaa voi tuottaa se, että olen huomannut Karinan käyttävän samaa nyökyttely ja hymy -metodia minuun. Ajoitus pitää tässäkin olla kohdallaan saadaksemme ajatuksemme välitettyä puolin ja toisin. Tänään kaikki toimi aivan harmonisesti!
Kenttä erittäin tuttu minulle ja myös kilpailussa mukana oleville seuramme pelaajille Sonja Pakoselle ja Karina (Duracell) Kukkoselle. Joitain pieniä muutoksia on tehty kenttään, mut palataan niihin pelitilanneporinoissa, ei ne kuitenkaan mitään sellaisia ole, mitkä vaikuttaisivat juurikaan pelisuunnitelmaan.
Tälle vuodelle ei sitten seuramme edustusta miespelaajien puolelta saatu. Kilpailun nimikin jo kertoo, että amatöörikilpailusta on kysymys. Meidän parhaat Juhanan ja J.P:n johdolla omaavat ammattilaisstatuksen. Miesamatöörien puolelta ei tällä hetkellä löydy seurastamme pelaajia, jotka pysyisivät tämän päivän tulostykityksessä mukana kierrostakaan. Ehkäpä Eemeli Anttonen olisi seuraava seurastamme, joka raivaisi itsensä seuraavalle tasolle… Yleisesti ottaen työtä se tietenkin vaatii ja paljon, edes kotimaammekin kilpailuissa pistesijoille päästäkseen. Parin alitus alkaa olla neljän kierroksen kilpailussa köykäistä tavaraa. Viime kuun SM-kilpailuissa Vaasassa 23 mieskilpailijaa alitti par-tuloksen.
Harjoittelussa on teknologia tullut jonkin verran mukaan päivittäiseen tekemiseen. Nyt tekisi aika lailla mieli kirjoittaa mielipideperusteluiden kera näistä analysaattoreista ja videokuvaamisesta myöskin. Mihin hommaan niistä on apua ja milloin ne kannattaisi unohtaa harjoittelussa tai ainakin työntää hiukan syrjemmälle. Peukaloita oon pyöritellyt tabletin ruudulla jo jonkin aikaa. Pölijä olin, kun tämän virkkeen aloitin, mitään ei kumminkaan huvita poiskaan pyyhkiä, mut liian laaja aihe tässä vaiheessa touhupäivää. Aamuseitsemästä iltaseitsemään venyi päivä baanalla. Niinpä yritän pysyä otsikon rajaamassa asiassa tällä kertaa. Loppukaneetti aiheesta on kumminkin paikallaan ilman varsinaista esittelyä. Ei ole mitään oikotietä mestaripelaajaksi tullakseen, kaikki nykyiset ja tulevat härpäkkeet ovat vain apuvälineitä harjoittelussa. Ennen, nykyään, tulevaisuudessa lyönti on etsitty, tullaan etsimään ja löytämään sieltä ”kenttäturpeesta.”
Kilpailussa mukana maksimimäärä naispelaajia, 39 otetaan mukaan ja saman verran ilmoittautui. Miesten kilpailuun ilmoittautui 110 pelaajaa, mutta ainoastaan 99 otetaan mukaan, niinpä karsintaa joudutaan tekemään. Tähän jatkoksi vielä seuramme menestyjät, eli kyseisen kilpailun voittajanpuheen pitäneet. Jukka-Pekka Savolampi v. 2006 ja Karina Kukkonen v. 2017. Maininnan ansaitsee vielä J.P:n samaisessa kisassa tehty, edelleen voimassa oleva kilpailu- ja kenttäennätys 63(par71).
Olen ollut useana vuonna mukana ko. kilpailussa, ensin pelaajana ja viime vuosina valmentajan ominaisuudessa ohessa caddiena toimien. Jonkinlaisen ajanjakson nähneenä ei voi olla murehtimatta suuntaa, mihin tämä perinteikäs kilpailu on menossa. Kilpailijoita kyllä saadaan listat täyteen, siitä ei ole kysymys. Mutta ennen mukaan saadut Euroopan amatöörihuiput eivät enää tämän tyyppisiin kisoihin vaivaudu tulemaan, ilman selkeää uraa edistävää kiihoketta. Nykyisillä amatöörisäännöillä ja kilpailutarjonnan paljoudella hemmotellut pelaajat suuntaavat ihan eri suuntaan. Pelaajia ei käy kuitenkaan moittiminen, he ajattelevat uraansa, niin kuin kuka tahansa tallaaja. Kilpailujen järjestäjillä on hyvin vähän liikkumavaraa, kun puhutaan amatöörikilpailuista. Se olisi kattojärjestön tehtävä saada Erkko Trophyn tyyppiset kilpailut enemmän houkuttavimmiksi. R&A avustaa tosin myös hienosti pelaajavaihtoa, nytkin pelaajia on tällä tavalla saapunut tänne Taliin mm. Etelä-Amerikan valtioista. Näissä kustannusavusteisissa kilpailuissa ovat pörräilleet ympäri palloa myös J.P, Karina ja Juhana. Hienoa toimintaa, eipä muuta tähän taida tarvita sanoa. Parhaille pitää tosin löytyä muuta paremmin uraa edistävää palkintoa, esim. osallistumisoikeus johonkin tourin kisaan tai vastaavaa. Siihen tarvittaisiin sitten muidenkin järjestöjen yhteistyötä. Mutta ei varmasti ole golfin etu, että perinteikkäät hienot amatöörikilpailut jäävät tyystin ammattilaispainotteisten kilpailujen jalkoihin.
Tali-kentän kisakunto
Ensimmäisen kilpailupäivän tapahtumiin sitten. Ensiksi pieni katsaus kenttään. Kentälle on teetetty Master Plan, kentän kehittämissuunnitelma, joka sitten ohjaa kaikkia peruskorjauksia. En tosin muista kuka sen on tehnyt, mutta ulkomaisin konsultein kumminkin edetään. Ykkösrata on kuulunut näihin ensimmäisiin muutoskohteisiin. Uusiksi on laitettu väyläbunkkerointi ja myös viheriö on pantu uuteen uskoon kokonaan. Ehkä kaikkein huomiota herättävin muutos on bunkkerihiekka. Se on vaihdettu väriltään hohtavan valkoiseksi. Täytyy myöntää, kun tätä prosessia aloitettiin tekemään, olin hyvin skeptinen valkoisen hiekan sopivuudesta yleensä mihinkään. Nyt kun tämän ykkösväylän lisäksi joihinkin muihinkin bunkkereihin vaihdos on tehty ja samalla tietenkin bunkkerit on uudistettu muotoilua ja rakennetta myöten. Niinpä, jos valkoinen hiekka jonnekin sopii, niin tänne puistokentälle. Olen oikeastaan vaikuttunut näkemästäni. Muutoinkin kentän kunto on hyvä ja viheriöiden suorastaan erinomainen. Uudistettu harjoitusviheriö ns. yläviheriö on kertakaikkisen erinomainen. Kentän viheriöt ruohokoostumukseltaan kylänurmikkaa ja rönsyrölliä jotakuinkin puolet kumpaakin tällä hetkellä. Enpä muista milloin viimeksi olisin nähnyt näin johdonmukaisen hyvät viheriöt täällä. Ei sitä puttia haittaavaa kylänurmikan kukintaa juuri ollenkaan. Johtunee varmaan osaltaan kumpaisenkin lajin saman tyyppisestä lannoitustarpeesta. Todennäköisesti pitkässä juoksussa tarkoitus saada kokonaan rönsyrölliviheriöiksi, saapa nähdä miten käy jatkossa. Hyvin paljon kiinni siitä vältytäänkö talvituhoilta. Kylänurmikan iskukyky on tunnetun hyvä ja täysin kanveesiin se ei mene koskaan. Rönsyrölli on kuitenkin ruoho, jolla on mahdollisuus pientä luvunlaskua järjestää tälle luonnon omalle selviytyjä mestarille. Nämä ovat tietenkin minun omia nopeita päätelmiäni, en ehtinyt paikallisia greenkeeppereitä jututtaa tähän.
Hiukan takaisin äskeisestä, harjoitusviheriöllä näin toiminnassa mielenkiintoisen kamppeen ja jututin laitteen käyttäjää. Tämän masiinan panisin hankintalistalle heti, jos se olisi minusta kiinni. Nimittäin akkukäyttöisen reiäntekokoneen. Tekee todella erinomaisen reiän ja nopeasti. Pelaajat tykkäävät satavarmasti tästä ja uskoisinpa ettei reiänkairaajakaan vastustaisi uudistusta. Nopeammin ja paremmin on kentänhoitoon vaikeammin sovitettavissa, tässä tapauksessa se onnistuu. Miinuspuolelle hyvän hartiatreenin jääminen pois oheishyötynä nykymallin nytkyttely-kairauksen kanssa. Päivän peliin sitten, Karinan peli ei missään mielessä vielä täysin kohdallaan ole. Viime tippaan jäi osallistumisen varmistuminen, näiden selkäprobleemien takia ja myös alanspesialistienkin ”vihreä valo” tarvittiin osallistumiseen. Olemme kuitenkin kaiken häslingin keskellä ajaneet sisään sellaista vähemmän selkää kuormittavaa swingiä. Periaatteessa ei niin vaikea asia, jos ajattelee vaikka klubipelaajaa. Jonkin verran tehtävä vaikeutuu kilpagolfversiossa, kun liikkeestä pitää kuitenkin lähteä tehoja niin julmetusti. Homma pelittää jo treeniolosuhteissa, mut tietenkään toistoja ei ole vielä läheskään tarpeeksi, että liike lähtisi ihan ”selkäytimestä” kisatilanteessa. Katsoisin kumminkin kilpailuun osallistumisen järkeväksi. Kilpailussa paljastuvat kuitenkin armotta mahdolliset kehittämiskohteet. Huonona puolena se, että herkästi voi tulla vanhaa liikettä pienessä painetilanteessa. Pahin skenaario tästä vamman paranemisen pitkittyminen. Lähes kaikessa tekemisessä on hyvät ja huonot puolet. Pitää vaan puntaroida kumpaan suuntaan vaaka enemmän heilahtaa ja toimia sen mukaan. Jälkeenpäin on helppo olla viisas ja uskokaa pois, näitä viisauksia kyllä riittää ja saa kuulla kiitettävästi. Ei siinä mitään, hyväntahtoisia näissä piireissä kuitenkin suurin osa ja kuuluu ammattiin kestää nämä. Nykyään ne eivät hätkäytä minua mihinkään suuntaan.
Ensimmäinen kisapäivä to 8.8.
Tänään pientä hapuilua etuysillä ja siellä pari ”must make” puttia jäi vielä upottamatta. Sisääntulo oli jo tasapainoisempaa peliä se 2 alle ja yhteensä +2 Karinalla. Sonjan peliä en valitettavasti ole päässyt seuraamaan. Odotukset varmasti aika hyvät, hyvin menneiden viime kilpailujen johdosta. Sonjan yhteenveto päivästä, ”Lyömisen kanssa oli haasteita, väylä ja griiniosumia ei tullut liikaa. Putteri oli kuitenkin melko kuumana ja sain upotettua monta pitkää par-puttia, jonka myötä tuloksesta ei tullut katastrofaalinen.” Sonjan ensimmäisen kilpailupäivän saldo +5
Sonjan kisa-avaus ykkösteellä par 5. Taustalla uudet väyläbunkkerit. Kuva, Kristiina Lassila
Karinan downsvingi 3. väylän teeboxissa. Par3, 145m. Kuva, Kristiina Lassila
Toinen kisapäivä pe 9.8.
Olen hieman ihmetellyt aikaisemmissa kirjoituksissa kilpailuissa yleisesti hyvin herkästi mukaan otettavaa ns. talvisääntöä siirto-oikeuksineen. Täällä ei mitään tarvetta sellaiseen, eikä sitä nyt käytettykään. Amatöörikilpailuissa Suomessa pelataan sitä ”oikeaa golfia.” Karinan päivän kierroksessa oli paljon hyvää, vaikka se ei nyt tuloksessa näkynytkään. Karinan kohdalla tarkastelen tilannetta huippuamatöörikilpailijalle sopivin kriteerein. Päivä alkoi lupaavasti loisteliaalla birdiellä. Spoonialoitus ja hybridillä jatko vei pieniin ongelmiin oikealla raffiin puiden taakse. Sieltä mestarillinen wedge metriin ja putti sisään. Ulosmenon päättää yhdeksännen par 3 ”Piccadillylle.” Tässä sitten toista ääripäätä. Avaus lievästi kainaloon vasemmalle greenin yli tielle. Sieltä vapaadroppi kiviseinän vierestä ylös Piccadilly korokkeelle raffiin. Äärimmäisen haasteellinen n. 20 metrin lyönti edessä, missä bunkkeri vielä välissä. Lippu myös lähellä viheriön reunaa ja bunkkeria. Kovin pitkäksi ei voi myöskään lyödä, sillä liposuutta ja viettoa alaspäin riittää. Järkeviä lyöntivariaatioita tähän tilanteeseen ei ole kovin montaa, taitaa olla vain yksi vaihtoehto. Vaikea sanoa millä prosentilla Karina tällaisesta tilanteesta selviää tai ylipäänsä kukaan, mut nyt se ei onnistunut. Siitä sitten tupla korttiin. Muuten vaikka tilanteita riitti, niitä hyviä ja hiukan huonompia oli tilanteiden käsittely ammattimaisen analyyttistä. Talin kenttä on sellainen missä pyöritään hyvin näkösällä ja pelaajakohtaamisiakin tulee. Näissä tilanteissa tulee hyvin esille Karinan eloisa luonne. Ei varmasti jää kukaan tuttu huomaamatta, jos sattuu näköpiiriin ilmaantumaan. Ei ihan kaikkia pysty halailemaan, vaikka haluaisi, jonkun kommentin huikkaa kuitenkin ihan varmasti. Päivän saldo +4.
Sonjan päivän tarina ”Lyömisen kanssa edelleen hieman haasteita, mutta parempaa tekemistä kuin eilen. Birdiet eivät uponneet mutta lähipeli kohtuullisen hyvää. Karinan kanssa katsottiin vielä lyöntiä kuntoon pelin jälkeen ja rangella oli jo hyvää lyömistä.” Sonja tänään +3.
”Talin ihmeen” tekijät järjestäytymässä ryhmäkuvaan.
Päätöskierros la 10.8.
Kohtaaminen finaaliaamuna klo 7.44. Sonja lähtemässä rangelta ja Karina menossa
Cut-raja asettautui kahden kierroksen jälkeen +9. Eli Sonja ja Karina selkeästi finaaalipäivään.
Karinan pelissä ei finaalipäivänä mitään ihmeellistä uutta tullut esiin. Kaikki on pantu mieleen ja kirjattu ylös seuraavaa harjoittelujaksoa ajatellen. Isoja muutoksia on Karina pystynyt tekemään vajaakuntoisenakin, se kertoo jo jotain päättäväisyydestä. Uskon vakaasti, että työ tuottaa hedelmää jatkossa ja vähemmän sairaspäiviä. Nyt voi näyttää, että tuloksellisesti on menty jopa taaksepäin. Näin se monesti onkin, päästäkseen eteenpäin joutuu joskus pakittamaan. Karinan päivän tulos +2 ja kolmen kierroksen kokonaistulos +8.
Sonjan finaalipäivän analyysi, ”Rautalyönnin haasteet jatkuivat kentällä, vaikka aamulla rangella lyönti tuntui hyvältä. Huonoin kierros vähään aikaan, mutta tätähän golf on!” Päivän tulos Sonjalla +9 ja kokonaistulos +17.
Tämä komeus löytyy 18 väylän viimeisestä taitepisteestä ennen nousua greenille. Meidän oma puunkaataja Tapio (Mäksä) Mäkinen sanoisi jotakuinkin näin, se on kuulkaas semmoiset 400 metriä hyvää tammi parkettia mitä tosta saa ja lisäksi näin äkkiä laskettuna aika tarkalleen 180 kirveen vartta. Muitakin arvoja on, tauluun zoomaamalla selviää. Puu kokonaisuudessaan kannattaa käydä tsekkaamassa paikan päällä, samassa yhteydessä pelikierroksen kera. Vahva suositus, jos lähihuudeilla liikutte. Kaiken näkemäni perusteella uskon, että kenttä myös arkena hyvässä tikissä.
Toivottavasti Talissa taas ensi vuonna ja seurastamme vahva edustus mukana.
Juha Kuiri