16.09.2019 18:00
En tiedä teistä, mutta omalta kohdaltani tuntuu kesä menneen todella joutuin.
teksit: Juha Kuiri
Golfin pelaaminen tietenkin jatkuu, niin kauan kuin säätila antaa myöten ja jonkinlaisia intiaanikesän ennusteita on monen meteorologin kartoilla näkynytkin. Kotimainen kilpagolf kuitenkin huipentuu tähän Vierumäen finaaliin. Vielä ei siis ole yhteenvedon paikka, pelataan tämä kilpailu loppuun ja katsotaan sitten. Sen verran aukaisen tätä kumminkin, että ei ainakaan, jos omasta näkövinkkelistä tarkastelen kesän tapahtumia, niin jouten ei ole tarvinnut olla. Jokainen on varmasti pannut merkille positiivisen pöhinän kentällä. Monenmoista hienoa projektia on suunnitteilla ja paraikaa meneillään. Siltä osalta mitä voin kilpagolfista kommentoida, niin pelaajantie ei ole mitään lineaarista suoraa kohti gloriaa. Kyllä siihen mahtuu kaikenlaista vääntöä ja kääntöä missä koetellaan pelaajan luottamusta omaan tekemiseen. Kärsivällisimmät ja sitkeimmät näkevät valon synkemmälläkin jaksolla ja löytävät oikeat jutut uuteen nousuun. Todellista kärsivällisyyttä vaaditaan taas kerran Kukkosen Karinalta. Kaikki näytti hyvältä pitkästä aikaa. Selän kuntoutus hyvällä mallilla ja hyviä harjoitus sessioita pystyttiin ottamaan jo swingi harjoittelussa. Ei tietenkään vielä niitä määriä, mitä tehdään kun kaikki paikat on täysin kunnossa. Sain viestin viikko sitten Karinalta videoleikkeen kera. Siinä aivan uskomattoman hieno draivi meidän Vaaran kasin boxista keltaiselta tiiltä, siis liikkeenä kuin golfin oppikirjasta. 9 reiän tuloskin oli ko. teeltä pelattuna pari alle. Tämän kerron siksi, kun seuraavana päivänä näin puhelimestani Karinan soittavan, ajattelin siinä nopeasti hänen siirtyneen backteeltä nöyryyttämään kenttää tai jotain vastaavaa ja kertoo siitä. Jo äänestä kuulin, ettei kaikki ole kunnossa. Pumppu mullakin jätti varmaan pari lyöntiä väliin heti alkuun, kun aavistin huonoja uutisia tulevan. Siinä oli ihan perusvoimailu liikkeessä oli selästä kuulunut rusahdus ja saman tien jalat alta tyttö kenttään. Tässä vaiheessa Karinalla ei ollut kuin ryömintä asetukset käytössä ja ambulanssin soitto muiden toimesta paikalle. Pirun vaikea kirjoittaakin tästä, häijyä tekee. Ensiavussa piikkejä sinne tänne ja kun kotiin oli halunnut, niin kotiin pääsi sieltä saman tien. Sitten liiankin tutut kuviot vakuutus juttuineen ja erilaisten erikoislääkäri käynteineen päätyen magneettikuvaukseen. Tästä pointtina voisi olla, ettei mikään ole varmaa kaikki voi muuttua silmän räpäyksessä. Kuntoutus on sujunut ihan mukavaa tahtia, diagnooseja tapahtuneeseen tulee totutun ristiin eri spesialisteilta. Kyllä tässä taas kerran on ollut mietiskelyn paikka ja jälkiviisaus on tietenkin helppoa. Ei tosin olla sorruttu siihen, mutta opiksi toivon mukaan ollaan otettu. Kuntoutus prosesseissa on ollut apuna alan spesialisteja ja kaikin puolin ammattilaisia alallaan. Ehkä kuitenkin kaikkea on tullut liikaa ja liian nopeasti ihan ylikuormittumiseen asti. Itse olen myös osaltani ollut lisäämässä kuormitusta. Nyt olisi sen kuuluisan ”maalaisjärjen käyttö” arvossaan. Vedettiinkin Karinan kanssa yhteenvetoa tapahtuneesta ja päätettiin muuttaa oheisharjoitteita ihan suoraan sanottuna turvallisempaan suuntaan. Tämä ei ole epäluottamuslause mihinkään suuntaan, vaan päätelmä ja ratkaisu ongelmaan. Hieman harjoittelunpainopistettä muuttaen ja tuhdisti jarrua kaikkeen kuormituksen vähentämiseksi.
Huomenna sitten kisaillaan ja meiltä mukana, Sonja Pakonen, J.P.Savolampi, Eemeli Anttonen, Juhana Kukkonen ja Karina Kukkonen pääsee kuin pääseekin mukaan. Eilen vielä viimeiset lääkärin tarkastukset, lyöntitreenausta Sankivaarassa ja tänään torstaina matka tänne ja treenikierros. No, ei ihan leppoinen ohjelma taaskaan, mut pakon sanelemaa tällä kertaa. ”Älä tee välillä mitään, niin saat enemmän aikaan.” Tämä vanha suomalainen kansanviisaus pitäisi saada ujutettua käytäntöön ja paremmin Karinan ohjelmaan.
Tässä mulla on pari tuntia luppoaikaa, niin jatketaan näillä alustavilla jutuilla. Kilpailutapahtumia ehditään sitten varsinaisina pelipäivinä sepustaa. Tämä tiedoksi kuitenkin vielä, perinteinen kolmen kierroksen kilpailu väännetään ja kahden kierroksen jälkeen cut. Miehiä mukana toistasataa ja naisia 18.
Tulee heti mieleen ei nyt ihan aikojen alusta tarinaa, niin kuin eräs wedgen pituinen junnu jokunen vuosi sitten tokaisi, kun kerroin jostain spesiaali tilanteesta sieltä meidän vanhalta Kaukovainion baanalta. Kyllä huvitti tämä maalailu, vastahan sitä itsekin junnuna pyöri, siltä ainakin tuntuu. Tämä on kuitenkin siltä ajalta, milloin ei tiedetty mistään mitään, ei siis todellakaan swingin biomekaniikasta. Eikä varmaan tosiaan muustakaan. En usko, että tilanne ainakaan sen swingi tietämyksen suhteen kovin häävi ollut muillakaan seuran jäsenillä. Päätellen ihan siitä millaisilla vempautuksilla ja silmukka kyhäelmillä koitettiin palloa saada liikkeelle. Minkäänlaista opetusta ei ollut tarjolla. Tähän on tosin sanottava, että oltiin varmasti tai olin sellainen jästipää, ettei mitään neuvoja olisi otettu vastaankaan. Hupia oli matkia näitä erikoisia vempautuksia, muut sitten arvuuttelivat kenestä pelaajasta oli kysymys. Puolitusinaa oli sellaisia, että jokainen osasi swingi performanssin työstää näistä pelaajista. Joskus ei tarvinnut edes mailaan koskea ja huuto tuli kenestä pelaajasta on kysymys. Tämä oli tietenkin vain junnujen omassa piirissä värkkäilyä. Kyllä siinä varmasti jotakin oppikin, kun koetti työstää joskus monimutkaisiakin swingi kokonaisuuksia esittävän taiteen muotoon. Tuli sitten päivä kun mietittiin clubilla tai ihan vaan majaksi sitä taidettiin silloin sanoa. Siellä sitten pähkäiltiin, olisiko sittenkin syytä kysäistä joltain pientä vinkin tynkää, miten sen pallon saisi tottelemaan paremmin. Minäkin olin jo silloin monenlaiseen muuhun järjestäytyneeseen urheilutoimintaan osallistunut, mut golfissa jatkettiin vaan sellaisella pihapelien logiikalla asioita. Ihan mukavaa se tietenkin silloin oli, mutta kehitys olisi voinut olla monella lahjakkaalla golfarilla nopeampaakin. No, päätettiin sitten, että kysytään pois, mutta keneltä. Ei puhettakaan sellaiselta kysyä, jotka katsottiin tavallaan päävastustajiksi vihreällä nurmella. Oltiin sellaisia tyhmän ylpeitä kulman kolleja, jotka ajatteli kysymisen oleva vähintäänkin nöyryyttävää. Jäätiin siihen Toppilan Jukan kanssa, muuten seuramme juniorimestari useampana vuonna. Juha ”Peltsi” Peltomäki oli jo häippäissyt pois, ei ilmeisesti kestänyt jahkailujamme. Peltsi ei ole vielä mestaruus titteleitä kerännyt, ehkäpä tuleva seniori mestari, mikäli aloittaa vaan golfin uudestaan. Viikkokilpailujen erikoismiehenä tunnettiin kylläkin. En muista kummalla välähti, että Prokkolan Matti on se jolta kysytään tipsejä. Matti ei ollut mikään varsinainen tuloksentekijä, mutta draivit olivat pitkiä. Aivan varmasti seuran pitkälyöntisin mies siihen aikaan. Matti vielä sellainen joviaali kaveri ja melkoinen persoonallisuus positiivisella tavalla. Täydellinen valinta meidän tarkoituksiin. Seuraavana päivänä päästiin jo Matin puheille ja kysyttiin Jukan kanssa ihan suoraan, miten niitä pitkiä draiveja oikein synnytellään? Matti ei kauan mietiskellyt, vaan aika lailla saman tien sanoi, ”lyökää palloa kuin kirveellä löisitte” ja lähti pois. Mitään muuta ei tosiaankaan sanonut. Mehän oltiin siinä aivan äimän käkenä. Vaikka varmasti kotona oltiin sanottu, ettei kiroilla saa, niin kyllä siinä päästeltiin kaikki opitut ihan estoitta ja hartaasti. Yritettiin jotenkin soveltaa tätä kirveellä lyönti ajatusta swingiin, mutta ei auennut meille yhtään. Meni lopuksi sellaiseksi halon hakkuuksi koko touhu. Sen aikaisen tyylin mukaisesti mailat saivat myös kyytiä. Peltsi tuli siihen seurailemaan meidän raivoamista, siis tämä viikkokilpailujen erikoismies. Peltsi on myös erikoisten pohdintojen mies, mutta sillä kertaa ruuti oli oikein kuivaa. Heitti siihen sloganin mikä kesti meidän junnu peliporukoissa aikaa. Sanoi aika tarkalleen näin. ”Kuulkaa, mitään neuvoja ei kannata kysellä, vaan ite se on etittävä.” Ite se on etittävä, toistettiin aina kun joku tuli kyselemään joitain tärppejä peliin. Ymmärrettävästi oon hiukan muuttanut ajattelua näistä ajoista. Tässä Prokkolan Matin kirveellä lyönti neuvossakin on myös ajatusta. Ne jotka ovat kirveellä puita kaataneet tai ihan vaan halkoja tehneet ymmärtävät pienet yhtäläisyydet. Mutta silloin meni ihan puhtaasti ohi meiltä tämä hienous. Tuossa mainitsin myös, että sen aikaisen tyylin mukaisesti annettiin mailoille kyytiä. Näin myös tehtiin, tämä oli ehkä sellaisten itseään pelimiehenä pitävien tyyli. Ihan arki kierroksella ja myös kilpailuissa maila lähti lyönnin perään hyvin herkästi. Tilanteissa, jossa pelaaja ei jostain syystä ollut tyytyväinen lyöntiinsä annettiin kiukulle valta myös näin. Monesti ihan spontaaneja reaktioita myös. Ei tietenkään mitään järkeä tässä touhussa ollut ja vaikka monet asiat tulevat tavallaan uudelleen kiertoon ja muotiin, niin mulla on sellainen tutina ettei tämä tuu. Se, että miksi tämä oli parempien pelaajien ”harrastus”, sopii koettaa heittää maila tarkasti menosuuntaan ilman viiveitä varsinaisen pallon lyönnin jatkeeksi. Tekniikka laji tämäkin ja monta noloa, vaarallistakin tilannetta koettiin niiden taholta, joilla ei aivan ajoitus ja käsikoordinaatio kohdillaan ollut.
Vierumäelle sitten, Juhana ja J.P tulivat tänne jo keskiviikkona pelaten silloin harjoituskierroksen. Juhana tänään torstaina vielä ProAm tapahtumassa vesisateessa. Karina, Sonja ja Eemeli ajon jälkeen Oulusta harjoituskierrokselle iltapäivällä, sään silloin jo selkeytyessä. Huomenna kilpailussa lähden Juhanan matkaan. Päivän kierrosanalyysit pelaajiltamme totutusti. Pitänee toivoa hyvää kisapäivää pelaajiltamme, niin saisi mukavaa kerrottavaa. Muuten jatketaan vanhojen pölijien golfjuttujen muisteluilla. Nämä positiivisesti pölijät jutut jäävät kummasti mieleen, ehkäpä niitä olisi hyvä harrastaa enemmänkin. Enkä tarkoita nyt mitään graffitien töherrystä seiniin, vaan sellaisia positiivisia juttuja, mistä jälkeenpäin ajattelee, etteihän tässä ollut mitään järkeä, mut tulipa tehtyä. Hiukan filosofiseksi menee, reissun päällä tämä varmaan sallitaan.
No niin, ensimmäisen päivän tapahtumiin sitten. Oli kyllä vaikea aamu Juhanalla. Rangella alkoi särkeen vasenta rannetta, eikä verryttely lyönneistä tahtonut tulla mitään. Ilmeisesti eilinen ProAm tapahtuma kylmässä ilmassa ja vesisateessa ei tehnyt hyvää. Jos jotain tulehduksellista, niin liike ei välttämättä hyvää tee. Aspiriinia bagissa ainoastaan mukana, niitä sitten huiviin ensi alkuun. Tietenkin suosituksien mukainen annostus muistaen. Joko pelit loppu tähän, ennen kuin ehti alkaakaan tai sitten aktiivista pyörittelyä ranteeseen pienen rutinan omaisten rusahduksien kera ja hammasta purren kisaan mukaan. Valittiin sitten jälkimmäinen, vaikka harjoittelulyönnit jäivät käytännössä tekemättä. Pelaaja tekee valinnan, olisin tietenkin hyväksynyt päinvastaisen ratkaisun myös. Pientä kipua oli koko kierroksen ajan ja varsinkin rautalyönnit maasta tekivät herkkää, missä sitä maakontaktia tarvitaan onnistuneeseen suoritukseen. Muuten koko kierros oli ihan stediä peliä. Ei mitään suurempia ongelmia ei tosin mahti lyöntejäkään. Totta kai ranne ongelma haittasi hiukan, mutta pelin tuoksinassa ei siitä isompaa haittaa lopuksi ollut. Kenttää pelattiin myös normaalia lyhyempänä, se varmasti osaltaan helpotti tämän päivän taistelua. Juhanan ensimmäisen päivän tulos -2.
Eemeli Anttonen ensimmäisessä Finnish Tour kilpailussaan ei ujostellut yhtään, vaan latasi heti koko osaamisen peliin. Eemelin kommentti pelistä, ”Tänään oli kyllä hyvää lyömistä. 15 greeniä ja 10 väylää. Puttasin ihan ok ja chippasin huonosti. Huomenna sitten alle