Finnish Tour Paltamo Open kisaraportti by Juuso - Oulun Golf

Finnish Tour Paltamo Open kisaraportti by Juuso

On El Clásicon aika. Yleensä ainakin urheilupiireissä tällä tarkoitetaan jalkapalloseurojen Real Madridin ja Barcelonan kohtaamista. Meille pohjoisen golfpallon työstäjille tämä Paltamo Open on varmasti klassikko tapahtuma ja hatunnoston ansaitsee kilpailun järjestäjäkin.

Ei varmasti ole helppo homma järjestää vuodesta toiseen Finnish Tour tasoista kilpailua Paltamossa. Eihän Paltamo Golf sentään tiettömän taipaleen takana ole, mutta hiukan kaukana valtavirrasta kumminkin. Pohjoisen pelurille se vaivattomin kisamatka kuitenkin näistä Finnish Tourin osakilpailuista, eli me emme todellakaan valita tästä, vaan toivomme menestyksekästä jatkoa tapahtumalle!

Paljon oli huhuja liikkeellä kentän huonosta kunnosta. Keväällä olikin ollut samanlaisia vaikeuksia kuin meillä Sankivaarassakin, eli tautia päällä viheriöissä. Sen lisäksi vielä sadetusjärjestelmän ongelmat, niin valistunut veikkaukseni on, että hiukan puuhakkaampi kevät ja kesä siellä on ollut.

Käytiin pari viikkoa takaperin Herttuan eli Juhanan kanssa mittailemassa baanaa, ajatuksella jospa tällä tuttuakin tutuimmalla baanalla löytyisi taktisia juttuja mitä emme vielä ole ottaneet huomioon. Ei mitään ahaa elämyksiä kylläkään päässyt syntymään, eikä mikään ihme kentällä, jossa reunapuskatkin ovat tuttuja. Pieniä huomioita pantiin merkille, jotka nekin voivat tietyissä tilanteissa merkitä lyöntejä kisassa. Mitä tulee sitten aikaisemmin mainitsemiini huhuihin kentän kunnosta. Huhuilta katkesivat siivet jo muutaman pelatun reiän jälkeen, kenttä pelillisesti mainiossa iskussa. Väylillä sadetus ongelmien johdosta jonkin verran palaneita kohtia, muttei mitään tarvetta siirtosäännölle. Viheriöt yllättivät eniten, odotin sekaruohosekamelskaa mutta mitä vielä, kaunista rönsyrölliä missä kelpaa tökkiä palloa useammankin kerran. No, ei ehkä per viheriö, mutta nämä vaan yllättivät positiivisesti, kun odotuksena oli ”hevosmiesten tietotoimiston” mukaan jotain todella karua.

Kilpailun 2 ensimmäistä päivää

Itse kilpailuun sitten. Meillä iskukykyisiä pelureita mukana, Jaakko Turpeinen, Eemeli Anttonen ja Juhana Kukkonen. Naisissa ei tällä kertaa meiltä edustusta mukana. Muutenkin naisten sarja potee osallistuja katoa, vain kymmenen kilpailijaa mukana ja lisäksi yksi pelaa yleisessä sarjassa. Tätä dilemmaa voisi mutustella enemmänkin, mutta mennään eteenpäin.

Kahden ensimmäisen päivän tapahtumiin. Tuoreen analyysin tekstarin muodossa antaa ensimmäisenä Jaakko, ”Molemmat päivät menneet aika samalla kaavalla. Tiiltä huolelle ulos kentälle ja erittäin hyvä lähipeli on pitänyt tuloksen siedettävänä. 70-130 metriset lähestymiset on ollut surkein osa pelistä. Toki keli ja kova tuuli on tuonu oman mausteen siihen lähestymispeliin mutta parempaan pitäisi silti kyetä. Putit ollu 30 ja 28 kpl. Niin siinä suurin syy tulokseen. Toisella kierroksella kyllä sade ja kovatuuli oli riesana. Peli keskeytettiin pariin otteeseen ku riinit ei imeny vettä ja ne lainehti, jonka takia kierros kesti tasan 6h. Mutta rentoa ja kivaa on ollut kelistä huolimatta”. Jaakko kahden päivän jälkeen +5.

Eemeli, ”Kohtuullisen hyvät kaksi päivää. Lyöminen tiiltä varmaa, mutta lähestymiset on/off eli birdiepaikka tai shortside, josta tullut paljon bogeja. Huomenna haetaan isoa nousua

Mailamietteitä​​​​​​​

Aika paljon kysellään, onko ammattilaisten mailat samoja mitä tavallinenkin sanotaan nyt vaikka clubipelaaja käyttää. Kyllä näin pitkälti on komponenttien osalta, eli kaikkien saatavissa. On pieniä protosarjoja käytössä ja joillekin pelaajille on välinevalmistajan tehtaalla rakennettu ihan omiakin lapoja, mutta tottakai näidenkin pitää täyttää säännöissä olevat kriteerit. Hyvin yleistä sen sijaan on mailojen fittaaminen, eli sellainen mailojen yksilöllinen sovittaminen. Ei tietenkään mikään ihme, sillä meitähän on eri kokoisia, voimapuolella on suuria eroja ja on hyvinkin erityyppisiä toimivia swingitekniikoita. Golfmaila sinänsä on hyvin simppeli kapistus koostuu ainoastaan kolmesta osasta gripistä, varresta ja lavasta. Näihin kolmeen osaan tietysti niitä säätöjä myös tehdään. Golfmailoilla on hyvin pitkä kehityshistoria ja vaikka mailat koostuvat ainoastaan kolmesta osasta, teknologia näiden juttujen takana on hyvin monimutkaista. Kenen sitten kannataa fittauttaa mailansa? Tässä ei varmasti mitään yleissääntöä ole. Suosittelisin, jos tähän ryhtyy käyttämään sellaisen pro:n tietotaitoa, joka osaa kertoa kannattaako ensin tehdä korjauksia swingiin, löytyy tarvittavaa tietotaitoa välineistä ja tarkoituksenmukainen laitteisto analyysiin. Fittaaminen on hyvin laaja alue mihin liittyy yllättävän paljon tekniikkaa ja fysiikkaa. Meillä ei tässä ja nyt ole mahdollisuutta kuin pikkuisen raapaista alaa. Itselläni olisi kyllä aika hauskoja tapahtumia prototyyppien rakentelusta ja kokeiluista, jo silloin kun mailojen nupit oli puuta ja pelurit olivat… Jotain oppia näistäkin kehittelyistä sain. Hyvään analyysiin tarvitaan kuitenkin swingin biomekaniikan tuntemusta ja voisiko sanoa, että golfiin liittyvät luonnonlait pitäisi olla kohtuullisen hyvin hallussa. Raapaistaan nyt hiukan juttua Juhanan mailojen säädöillä. Aina kun jotain säätöä tehdään mailalle se vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan. Näin se on golfswingissäkin, jos yhtä asiaa korjaat se suurella todennäköisyydellä vaikuttaa samalla moneen muuhunkin. Esim. Juhanan mailojen pituutta on muutettu, se muutos vaikuttaa heti kahteen muuhunkin asiaan mitkä on korjattava samalla. Eli mailan swingipaino myös lavan ja varren välinen kulmaa on muutettava, koska pelaaja tulee eri kulmassa maahan nähden mailan pituuden muuttuessa. Vartta lyhennettäessä pitää tarkistaa myös hidastuuko mailanpään nopeus liikaa vipuvarren lyhetessä, eikä sama varsi enään sovikkaan vaan on ehkä vaihdettava löysempään. Tässä tapauksessa hallittavuus parani ja sama varsi oli sopiva edelleen. Puumailoissa olikin mielenkiintoista pähkäiltävää oikean varren etsimisessä ja nupin painotuksen säätämisessä myös puumailoissa standardi pituus ei ollut toimiva.

Puumailojen nuppi on teknisestikkin hieno rakennelma jo pelkästään nykyisillä materiaaleilla. Monissa malleissa hienosti liitetty hiilikuitua ja titaniumia halutun painotuksen ja aerodynamiikan saavuttamiseksi. Lyöntipinnassa on myös hienoja ominaisuuksia. Vanhoja tuttuja eli lyöntipinnan kaarevuutta kahteen suuntaan ”bulge ja roll”. Näillä kaarevuuksilla suuri merkitys silloin kun pallo osuu lyöntipinnan kärkeen, kantaan, ylös tai alas. Tässä yhteydessä puhutaan ns. hammaspyöräilmiöstä, ”gear effect”, joka on yllättävän voimakas. Nykyisille mailojen lavoille on määritelty myös COR-arvo ”Coefficient of restitution” Elikkä on määritelty ylin arvo kuinka paljon energiasta saa siirtyä mailan lavasta palloon osumassa. Tämä on määritelty USGA:n taholta 0,83:n. Tarkoittaa, että max 83% energiasta saa siirtyä lavasta palloon. Tämä raja-arvo on pitänyt määrittää, koska nykyisillä valmistusmenetelmillä voidaan lyöntipintaan luoda ns. trampoliiniefekti. Osuman tehokkuutta moni erilaisia analysaattoreita käyttäessään seuraakin. Silloin puhutaan smash factorista tai efficiency arvoista. Kun tiedetään mailanpään nopeus, pallon massa, mailanpäänmassa, pallonlähtönopeus ja se cor arvo, niin saadaan laskettua tietyllä kaavalla hiukan teoreettinen maksimiarvo osuman tehokkuudelle, joka on 1,49. Tätä ei tarvi alkaa itse ynnäileen, vaan analysaattori tarjoilee sen heti nähtäväksi osuman jälkeen. Pallon ja mailanpäänpaino on kaavassa asetettu 45,93g ja 200g. Mukava arvo seurattavaksi, jos analysaattoria käyttää.

Nyt kysymys teille, johon vastaus pitäisi tulla kuin apteekin hyllyltä, jos vähääkään on hereillä ollut fysiikan tunneilla. Yritän vielä papukaija merkkiä saada vihkoon, jos mainio fysiikan opettajani ja golfari Timosen Eero tämän sattumalta lukee. Eli säännöissä on draiverinlavan maksimi tilavuudeksi määritelty 460 kuutiosenttimetriä, miten sen saa hyvin yksinkertaisella tavalla luotettavasti todettua onko näin?

Vielä lyhyesti niihin Juhanan spoonin ja draiverin nuppien säätöihin, jotka hiukan pähkäilyä aiheuttivat. Lopuksi tietenkin ne finaalipäivän analyysit.

Aikaisemmin oli puhetta puumailojen lavan bulge ja roll kaarevuuksista. Näistä on suhteellisen helppo tehdä johtopäätöksiä osumasta kun hiukan perehtyy siihen ”gear effectiin”. Eräs mailanvalmistaja ottanut lyöntipinnssa hiukan monimutkaisemman ns. twist face muotoilun käyttöön. Ei riitä sanat tähän kiireeseen kertomaan minkälaisesta muotoilusta on kysymys, kuva olisi tietenkin paras. Nimi jo tosin kertoo aika paljon. Hiukan erilailla kuitenkin pallo lähtee liikenteeseen tietyissä osumissa, kuin sillä totutulla lyöntipinta muotoilulla. Kun hallissa testattiin alalysaattorin avulla, niin tämä aiheutti pientä hämmennystä, ennen kuin saatiin asiaa funtsittua ja luottamus analysaattorin dataan palautettua. Juhanan draiverin nopeus liikkuu osumassa siinä 120mph/193km/h, niin on todella tärkeää tietää miten lapa toimii osumassa, että saisi mahdolliset lisäpainot asetettua oikein. Monissa lavoissa on jo valmiina erilaisia säätöpainoja, mut tuotantoteknisistä syistä ne eivät aina ihan optimaalisessa paikassa ole. Joissakin lavoissa annettu mahdollisuus itse painottaa lavan sisään sellaisella hot meltillä. Siihen on valmiiksi porattu ja tulpattu reikä lavan pohjassa. Perinteinen lyijyteippi lavan ulkopuolelle toimii edelleen erinomaisesti myös tässä tehtävässä.

Ja sitten itse finaalipäivään…

No niin, finaalipäivän tarinoihin mennään nyt. Pari viikkoa sitten käydessäni viheriöt näyttivät lähes yhtenäiseltä rönsyrölli matolta. Nyt sitten luonnonoma selviytymismestari ja ninja kylänurmikka on hyökännyt vahvasti viheriöiden kimppuun. Kokoajan se tietysti on ollut vaanimassa tilaisuutta siementen muodossa. Vaikea hävitettävä, jos on saanut jo tilaa greeneillä ja ympäristössä. No, ei tästä sen enempää tällä kertaa, vaan mennään finaalipäivän pelaaja kommentteihin.

Jaakko, ”Tasasta peliä oli alusta aina väylälle 5 asti. Siis aloitin kierroksen 10 tiiltä. Hyvin löin palloa paikoille mutta tänään putteri ei ollut yhtä kuuma ku edellisinä päivinä. Sitte tuli mustaa mustempi väylä 5, jossa tuli 13 lyöntiä. Samalle väylälle mahtu kaikki viikon huonot lyönnit ja huonot tuurit. Jonka jälkeen loput väylät vaan äkkiä pakettiin ja kerrankin lyhyelle kotimatkalle”. Jaakon yhteistulos kolmelle kierrokselle +19 ja 40. sija.

Eemeli, ”Tänään oli hyvä päivä. Etuysi (kentän takaysi) oli ihan hyvää tuulessa selviytymistä, muutamaa työtapaturmaa lukuunottamatta. Takaysillä onnistuin tekemään jo tulosta ja se riitti kauden parhaaseen FT sijoitukseen”. Eemelin yhteistulos +8 ja 30. sija.

Juhana, ”Kierros lähti käyntiin hieman tahmeasti. Liekö Oulusta saapuneella katsojajoukolla ollut hieman painetta lisäävää vaikutusta… Kuitenkin kierroksen edetessä peli-ilo löytyi ja viimeinen kierros myös alle parin 71, -1. Jälleen hyvä kilpailu, mutta voittoon asti se ei valitettavasti tällä kertaa riittänyt”. Juhanan yhteistulos -5 ja 3. sija.

Hienosti pelasivat Jaakko ja Eemeli. Jaakolle pari synkempää hetkeä kentällä, mutta pääosin peli kulki mallikkaasti ja cutista selvisi helposti. Eemelin finaalikierroksen par tulos on kovaa valuuttaa.

Juhanalle pitää hattua nostaa, että jaksaa painaa näitä FT kisoja. Meillä oli selkeä tavoite kun yhteistoiminta taas aloitettiin vuoden tauon jälkeen. Kaikki harjoittelu ja muu kilpailutoiminta tähtäsi siihen, että heppu on kunnossa kun syksyn vaativat kolmiosaiset ET:n karsinnat alkavat. Tuloksetkin kertovat, että oikeaan suuntaan mennään, viimeiset kaksi kilpailua ja kuusi kierrosta 13 alle parin. Muutama viikko sitten tuli tieto, ettei karsintoja järjestetä tänä vuonna. Niin kyllä on varmasti ollut vaikea säilyttää fokus siinä parhaassa tekemisessä ja löytää se voittamiseen tarvittava henkinen lujuus. Sekin vielä hiukan rassaa kun ei ole kerrottu, mikä syy on päätökseen johtanut. Pandemia tietenkin jyllää, mutta kaikki sarjat pyörivät kumminkin täysillä. Ammattilaisurheilussa kaikki kulminoituu tietenkin siihen rahaan. Eihän siinä mitään, tämän hyväksyvät kaikki. Toiminnan pitää pyöriä omillaan. Olisin toivonut hiukan kuitenkin sellaista urheiluhenkeä päätöksen tekoon, muuten kaikki on enemmän tai vähemmän pelkkää byrokratiaa.

Synkkyyteen ei ole kuitenkaan mitään tarvetta työ ei ole mennyt hukkaan, uudet suunnitelmat ja haasteet odottavat.

– Juha Kuiri –