Ajankohtaista | 17.09.2021 12:00
Esipuhe
Nelisen viikkoa olemme saaneet naatiskella hieman erikoisemman par 3 -kentän atmosfääristä.
Heti alkuun pitää mainita, että olin hyvin skeptinen muovin valinnasta viheriöiden materiaaliksi ja taisin siitä jonkinlaisen nootin kirjoittaakin eteenpäin. No, muovit tuli ja niiden kanssa ollaan sitten puuhasteltu. Onko sitten mielipide muuttunut, sepä selviää kun jatketaan juttua eteenpäin.
Kentän rakentaminen ei sinänsä mitään ihmeempiä ongelmia tuottanut. Tässäkin projektissa on pätenyt se perusviisaus, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Jari Rasinkangaan, voisiko sanoa hyvin käytännön läheinen suunnittelu ja ”taisteluparini” Tapio ”Mäksä” Mäkisen suurten massojen siirto kokemus, on ollut arvokasta valuuttaa tässä projektissa.
Aina ei ole helppoa
Pientä lisätyötä ja viivytystä aiheuttivat alueella olleet kolmet kantohautausmaat, jotka olivat edellisten rakentajien peruja. Sinällään hyvin yleinen toimenpide. Rakentamisessa syntyy monttuja esim. maanoton seurauksena, joihin sitten monesti tumpataan alueella pois raavitut kannot ym. risut. Nämä hautuumaat eivät tietenkään saa sijaita aktiivitoiminta alueilla, sillä jossain vaiheessa näidenkin lahoaminen ja maatuminen alkaa, aiheuttaen epätoivottuja painaumia pintakerrokseen. Muutenkin aikalailla tuhlausta moinen käytäntö, me olemmekin keränneet eriprojekteissa äitimaasta irroitetut kannot näitä hyödyntävien yrityksien käyttöön. Ne sieltä maahaudoista tongitut, ei enään hyödynnettävissä olevat, on kasattu suurimmaksi osaksi radan kaksi rangen puoleiseen suojavalliin. Päälle istutettu marjatuomipihlajaa ja kirsikkapuita. Kahden kolmen vuoden päästä ovat varmasti mukava kontrasti alueelle.
Toinen pieni hiukan työllistävä ei toivottu tapahtuma oli sade, minkä ainakin näin jälkeenpäin analysoituna olisimme voineet paremminkin ennakoida. Ajattelimme varmaan pienillä nystyröilämme, ettei näillä leveyksillä voi sataa, ei ainakaan rankasti. Tämä siis edellisenä kesänä, rakentamisvuotena. Vettä sitten tuli pari vuorokautta oikein kiitettävästi. Alueella kun ei siihen aikaan ollut minkäänlaista maata sitovaa kasvillisuutta. Pääosin pintamateriaali oli ja on hiekkaa. Siitä seurauksena vaarattomia sateesta johtuvia materiaali luovutuksia sanginjokeen ja sitä työllistävää matskua meidän kuivatuskaivojen tukkeeksi. Pari savistakin aluetta on, ratojen kaksi ja kolme tienoot ovat pitkälti tätä mömmöä. Sateiden aikaan koostumus muuttuikin hyvin vikkelä liikkeiseksi liejuksi ja liikesuunta tottakai maakaatojen suuntaan missä meidän kaivotkin. Hyvin tukkiva materiaali ja kuivuessaan saa rautakangen teroittaa, että jonkinlaista kimpaletta saa irroitettua maasta. Hyvänä puolena kuitenkin, että tämä duuni käy hyvästä treenistä
Tekonurmen ’kylvö’
Viimeistelytöitä ja kylvöjä viivästytti todella paljon greenimattojen toimitusten myöhästyminen. Kuulemma jotain valmistusongelmia tehtaalla tai mitä lie. Tälle emme me voineet mitään, mutta seurauksena oli, että meidän kylvösuunnitelma-aikataulu meni uusiksi. Greenimattojen asennus kuului maahantuojalle, syksy kuitenkin painoi päälle ja näin ollen meidänkin piti osallistua täysillä mattojen asennukseen. Muistan kun soitin saumauksessa tarvittavan liiman valmistajalle, että voidaanko jatkaa hommia. Eli miten käy liiman kemiallisen kuivumisprosessin, jos lämpötila käy välillä pakkasella ja missä lämpötilassa käyttämämme kaksikomponenttiliima kristallisoituu käyttökelvottomaksi. Soitin myös Juhana ”Herttua” Kukkosen vkl. liimaus urakointiin. Tarkka poika, mittaili vaa’alla grammalleen liiman seossuhteita. Tämä vaan pienenä esimerkkinä, ettei asiat mene aina aivan suunnitellusti.
Aidon nurmen kylvöistä
Viimeiset liimaukset saatiin tehtyä viimeisinä mahdollisina päivinä ja myös siemenet saatiin painettua maaperään kattavasti. Syksyn kylvöissä on pieni riski miten siemen pärjää talven yli. Nyt kun kylvö meni sen verran myöhäiseen ajankohtaan, niin tavoitteenamme oli, ettei itämistä saisi tapahtua ollenkaan ennen kevättä. Varsinaisella pelialueella näin ei käynytkään. Muualle ympäristöön kylvettävässä seoksessa oli jonkin verran rairuohon siementä, mikä ehti itää syksyllä. Ei kovinkaan merkityksellistä, mutta nämä itämiset ja varsinkin kun kysymyksessä on rairuoho, ei kevättä tule näkemään. Yleensä syksyllä kylvetty siemen talvehtii hyvin. Näin minäkin odotin meille käyvän. Eikä nyt ihan huonosti käynytkään, mutta hiukan parempaa tulosta odotin. Ongelmana taisi olla meidän maaperän koostumus, mikä lähinnä muistutti lentohiekkaa. Eli sellaista hyvin hienoa hiekkaa, mikä pyrkii liikkumaan tuulen mukana. Aika moni taisi aluetta saharaksi kutsua. Itse päättelisin, että tuuli on kylvemäämme siementä irrottanut maaperästä, eikä itämiselle edellyttämää siemenen maakontaktia ole kaikkialle tullut. Jos siemen edelleen keväällä maaperässä on ollut. Eikä tuulen mukana omille teilleen lähtenyt, niin jyräys olisi pelastanut maaperästä irronneet siemenet, eikä todennäköistä paikalleen kuivumista olisi tapahtunut. No, Itsekritiikki on paikallaan, niin valmennus kuin kentänhoito hommissa. Muumipappaa lainatakseni, ”typerää tehdä sama virhe kahdesti”. Pitänee toivoa, ettei näin käy.
Par 3:n pelialueelle, sille sille lyhyeksi leikattavalle fairwaylle olemme kylväneet matalaan leikkuuseen sopivia lajikkeita. Vielä leikkuukorkeus on korkeahko, mutta tulevina kausina jos tarvetta on, voidaan korkeutta laskea huomattavastikin. Kunhan ensin saadaan kunnon kasvu aikaiseksi. Kaikkialle muualle ympäristöön links kenttä henkisesti on kylvetty nata lajikkeita mm. jäykkänataa, puistonataa ja punanataa. Ajatuksena on, ettei niitä tarvitsisi hoitaa ollenkaan, ei leikkausta, ei kastelua, eikä varsinkaan lannoitusta. Kunhan hiukan annetaan aikaa kokonaisuudesta tulee todella hieno. Hiekkaiset alueet kasvavat umpeen, pitenpää heinää jonkin verran lakoaa. Karheikosta muodostuu harvahko, eripituista heinää kasvava kasvusto, mistä pallot löytyvät helposti. Näitä natakasvustoja emme missään nimessä haluaisi leikata, vaan antaa kasvaa täyteen mittaansa myös juuriston osalta. Sillä lyhyeksi leikkaaminen pakottaa ruohon/heinän kääpiökasvuun myös juuristoltaan. Vapaasti kasvavilla nata lajikkeilla juuristo voi tunkeutua jopa metrin syvyyteen. Silloin minkäänlainen poutajakso ei niitä tapa. Alueen kastelukin käsittää lähinnä sen nykyisen leikatun fairway alueen. Viheriöiden taustakummut ovat joillakin viheriöillä liian tiheässä kasvustossa. Johtunee näiden alueiden hiukan ongelmia tuottaneesta alkukauden kasvusta. Eli jouduimme kylvämään näille alueille myös nopeasti itäviä lajikkeita raiheinää ja karheanurmikkaa saadaksemme kentän avattavaan kuntoon. Ko. lajikkeet ovat vain nimellisesti monivuotisia, mutta käytännössä talvi vie hengen. Jos nyt tempaisen nämä kasvustot alas, niin samalla menee hellimäämme natakasvustoakin, sitä emme haluaisi tehdä.
Links-henkisyyttä
Olemme par 3 kentän links-henkisyyttä lisätäksemme tuoneet siirtoistutuksina n. 70 kymmentä rantavehnäntainta alueelle. Olette varmaan huomanneet kasvin aikaisemmin joillakin Sangin väylien reunoilla ja istutettuna parkkipaikan kivikko alueella. Aika tyylikäs lisä baanalle, kunhan saa itsensä täyteen ”potkuun”.
Rantavehnän on aikoinaan pannut merkille myös muuan Elias Lönnrot. Suomen kielen uudistaja, lääkäri ja kasvitieteilijä. Mainitsi julkaisussaan Flora Fennicassa, että kätevä leipuri voisi jonkinlaisen kahvileivän loihtia kasvin tähkän jyvistä. En epäile, etteikö esim. mestari pelaaja ja myös leipuri Karina tässä onnistuisi. Meille, joille aamupuuronkin keitto on jonkilainen saavutus, niin jätetään me jyvät vaan sinne tähkään. Tosiasiassa rantavehnää on käytetty katovuosina hätäravintona.
Sille korkeimmalle kukkulalle ratojen kaksi ja neljä välissä olevalle olemme istuttaneet matalakasvuisia kääpiövuorimäntyjä. Havaintojeni mukaan ovat myös perusteellisen hidaskasvuisia, vaan näyttääkö se vain siltä. Istutusväli on ainakin liian suuri, jos eivät tajua alkaa kasvaa leveyttä. Onkohan tässä tullut vielä mainituiksi yhtään onnistumista…
Hienosäätöä loppuliukuun
Näiden tekonurmiviheriöiden virittely onkin osoittautunut kohtuu kinkkiseksi, vai onko meidän odotukset olleet sitten hiukan epärealistiset.
Viheriöiden pinnan muodot on suunniteltu hyvin ja käytännön toteutuskin onnistui. Lopulta myös tekonurmipinnat saatiin erinomaisesti asennettua. Nopeuden virittely on valitettavasti ollut sellaista kantapään kautta opettelua. Mattojen maahantuojalta olemme saaneet hiukan ristiriitaista tietoa ja lähimmät referenssi kohteetkin ovat muilla mailla. Maton piripintaan laitettu hiekka on ollut huono ratkaisu. Kuolettaa masentavasti baitin ja varsinkin märkänä puttaaminen on tuskaa. Olemme Mäksän kanssa urheilleet harjan varressa kiitettävästi liian hiekan poissaamiseksi. Ei tule kuitenkaan onnistumaan tarvittavan tarkasti ja yhdenmukaisesti tällä metodilla. Niinpä, tähän tarkoitukseen tehty kone tulee koekäyttöön syksyn aikana. Tällä pystymme säätämään tarkasti kuinka syvältä mattoa hiekkaa otetaan pois. Aina kun mattoa puhdistetaan tai harjataan jollain vempaimella, niin tulemme jatkossa jyräämään pinnan aina ko. käsittelyn jälkeen. Jyräys on osoittautunut hyväksi pintaa nopeuttavaksi menetelmäksi tässäkin. On vielä testattava minkä painoisella jyrällä saadaan paras tulos. Olkaamme huoleti, greenien pelattavuus ja nopeus paranee vielä nykyisestä, takaamme sen.
Hiekkaa, hiekkaa
Ratojen 1, 3 ja 6 bunkkereihin olemme käyttäneet patentoitua pohjaratkaisua Capillary Concrete, eli nimen mukaista kapillaarista betonia. Pohjasta tulee betonin kova ja näin voidaan hiekan määrä optimoida kaikkialla samanlaiseksi. Tämä betoni normaalista poiketen päästää veden todella sukkelaan läpi salaojaan. Sementin sekaan on laitettu jonkinlaisia leca-palloja, jotka pitävän hiekan kosteutta yllä kapillaarisesti. Bunkkereiden etureunat on pinottu tekonurmesta ja tarkemmin ottaen se on meillä vanhaa pesäpallo stadiumin pintaa. Tekotapa on yleistynyt maailmalla ja siitä on kaupallinen tuotekin Durabunker. Varsinaisilla pelikentillä ladonnan ylinkerros rakennetaan oikeasta siirtonurmesta. Harjoitusbunkkereihin se voidaan aivan hyvin pinota kokonaan tekonurmesta. Bunkkereiden toiminnallisuudesta ja tekotavasta on jo nyt sen verran hyviä kokemuksia, että rangen uudistettava bunkkeri rakennetaan tällä tavalla. Hiukan hitaampi rakentaa ja vaatii sellaista näpertelyä, mutta maksaa vaivan.
Robottileikkurin sielunelämästä
Ratojen 1 ja 6 leikkuu tehtäviä on hoitanut Husgvarnan nelivetoinen robottiruohonleikkuri. Ei käy moittiminen tämän robon työtä. On toiminut moitteettomasti ja sopivan tarkasti. Ei päästä kelaleikkurin tarkkuuteen eikä leikkuukorkeuksiin, mutta keveys on ehdoton valtti. Tekee duunia vaikka vuorokauden ympäri näin halutessamme. Käyden välillä omassa pilttuussa (latausasemalla) hakemassa potkua. Meidän robo on työskennellyt keskiyöstä aamu kahdeksaan. Tuskinpa pelaajia haittaisi vaikka ohjelmoitaisiin päivisinkin hommia tekemään. Husgvarnan mekaanikot voisivat asentaa jonkinlaisen puheohjelman leikkuriin. Moikkailisi pelaajia ohi mennessään ja yksin puurtaessa sellainen hiljainen noituminen toisi autenttisuutta toimintaan.
Tälle par 3 alueelle robot sopivat hyvin. Niinpä tj. Jaakko onkin visioimassa lopuillekin neljälle radalle roboja töihin. Uudet mallit ovatkin GPS ohjattuja ja latausasemat voidaan saada aurinkokennoilla toimiviksi.
Pelaajien palautetta
Olemme kuunnelleet herkällä korvalla pelaajien palautetta kentästä. Tottakai pyrimme parhaaseen lopputulokseen, kaikentasoiset pelaajaryhmät huomioonottaen. Tiedämme kyllä, minne aloittelija tai mailojensa mittainen nappula voi pallonsa huonoimmassa tapauksessa lyödä. Kompromisseja joudutaan tekemään ratojen haasteellisuudessa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kausi, joka normaalikentän rakentamisessa olisi vielä ruohon kasvatuskausi, jolloin pelaajia ei vielä kentälle päästettäisi. Elikkä ”hifistelyn” aika ei ole mielestäni vielä.
Palaute on kuitenkin ollut yllättävänkin positiivista, olen jopa hiukan provosoinut, että saisin sen kehittämisessä tarvittavan palautteen irti. Eikka ”Eikanteri” Antikaisen ajatushautomosta on tullut lisärakentamis toive, mitä on helppo peukuttaa. Tätä on jo hiukan tutkittu ja todettu toteuttamiskelpoiseksi. Rakennettaisiin ykkösen teepaikan ja kuutosen greenin väliin ruoholyöntipaikka. Mistä voisi treenailla omilla palloilla 70-100 metrin lyöntejä ykkösen greenille. Kohtuu helppo rakentaa, eikä rakentaminen haittaisi nykyistä kentän käyttöä. Leikkuukorkeus olisi normaali teepaikka korkeus, eli kastelu systeemit tarvittaisiin asentaa myös. Meidän kastelujärjestelmäasiantuntija Pertti totesi, ettei juuri päänraapimista aiheuta järjestelmän asentaminen tälle alueelle.
Summa Summarum
Tuossa jutun alussa mainitsin olevani hiukan skeptinen tekoruohogreeneistä ja onko ajatus muuttunut sen suhteen. Varmasti suurin osa pelaajista on sitä mieltä, ettei ole oikean ruohon voittanutta. Mutta minun ei tarvitse edes mainita erikseen, mitä etuja ikivihreä pinta voi meidän pohjoisella sijainnilla merkitä pelikauteen, tiedätte sen kyllä. Ja jos, pelaajat/asiakkaat ovat tyytyväisiä, niin ei auta kuin todeta, että plastik is good!
– Juha Kuiri