SM- lyöntipeli kisaraportti, Vaasa

22.07.2019 19:00

teksti: Juha Kuiri

Kyllä tuntuu menevän vauhdilla tämäkin kesä. Mikähän siinä on, että aika tuntuu jotenkin nopeutuvan ja kesät sen kuin lyhenevät. Talvet taas tuntuvat niin perusteellisen pitkiltä, luulisi tämän jotenkin tasoittavan tilannetta, mutta ei todellakaan. Olen kuullut puhuttavan talvesta innostuvista ihmisistä, nyt ei taida riittää kapasiteetti ymmärtämään asiaa, sen verran on vilpoista ollut näin sydänkesälläkin. Ehkä se aukenee sitten tammikuussa sysipimeässä metsässä kirmatessa, näpit ja joku muukin paikka pankko jäässä. No joo, tuskinpa silläkään kertaa, mutta yritetään niin… Pölijää tietenkin talvea edes mainita, kun heinäkuun puoliväli just ohitettu, eli kesä parhaimmillaan. Eikä talvi varmasti mielessä pyöri tässä vaiheessa kautta golfarilla, eikä siis minullakaan. Jonkinlainen lipsahdus tämä ja näitähän sattuu. Piti vielä kumminkin tsekata amerikkalaisen sääsivuston pitkän aikavälin ennusteen tänne pohjolaan, niin hyvältä näyttää vihdoinkin. Kohtuu prosentilla kesä tulee takaisin jotakuinkin näiden kisojen jälkeen, mut saapa nähdä.

Järkevä ajankäyttö kylläkin mietityttää. Aloittelin aiheesta lukemalla talvella antiikin filosofi Senecan kolmen esseen pläjäystä. Ja todellakin aloitin, en pystynyt loppuun lukemaan. En sen takia, että teksti olisi huonoa tai yli minun ymmärryksen menevää. Teksti oli vaan niin perusteellisen osuvaa, etten kypsytykseltäni pystynyt jatkamaan loppuun. En nyt sentään heittänyt kirjaa takkaan tai polttokelpoisen jätteen sekaan, jossa finaali vaiheessa sitten homma hoituu takuu varmasti eri olomuotoon yli 1000:ssa asteessa. Pitänee jatkaa kirjan parissa sitten kun on hieman vastaanottavaisemmalla fiiliksellä. Kaveri kuitenkin heitti juttua ja kirjoitti viisauksia n.2000 vuotta sitten. Ällistyttävää miten ajankohtaisia nämä vanhat kirjoitukset kuitenkin ovat, ei ole ihmismieli tainnut juurikaan muuttua vuosien saatossa. Joku makupala muistuu nyt mieleen kirjasta, tämä on tosin melkeinpä jokaisen itseään filosofiksi kutsuvan repertuaariin kuuluva jonkinlainen carpe diem vääntö. ”suurin elämisen este on odotus, joka riippuu kiinni huomisessa ja hukkaa tämän päivän.” Niin perusteellisen totta tämä. Ja vielä yksi esimerkki ilman selittelyä elämän lyhyydestä, ”emme saa elämää lyhyenä mutta teemme siitä lyhyen, meillä ei ole pulaa elämästä vaan käytämme sitä tuhlaillen.” Jätetään nyt nämä jutut, mutta pakostakin tulee vielä mieleen antiikin Rooman aikoihin tehdyt lukuisat keksinnöt. Ei olisi mikään ihme, jos meidänkin kolopallo lajimme olisi niillä nurkilla pantu vireille. Jos näin olisi ollut, filosofi golfari Senecan kirjallinen tuotanto poikkeaisi varmasti nykyisestä. Veikkaan, että huonosti menneiden kierrosten jälkeen filosofin askel olisi suuntautunut johonkin Rooman lukuisista kylpylöistä. Jonkun karmaisevan puttijipsi kierroksen jälkeen, viidennen kylpylä päivän tienoilla ajatuksien alkaessa hiljalleen järjestäytyä, olisivat syntyneet alkusanat esikoiskirjaan. Elämä jipsin jälkeen, onko sitä? Myyntimenestys aivan varmasti, olisin lukenut. Keisari Nero olisi varmasti kyllästynyt jossakin vaiheessa kyseenalaisia golf tipsejä antavaan filosofiin ja lähettänyt kaverin pakkotyöhön rakentamaan niitä kuuluisia ja tähän päivään asti säilyneitä Rooman teitä. Vapauduttuaan sieltä filosofisiin löpinöihin ei ollut enää aikaa, niin kuin hän itse asian ilmaisi ja jatkoi vielä , se on liha joka puhuu nyt. Seuraava kirja käsittelikin lobbi lyönnin mekaniikkaa. Pääteokseksi muodostui, kuinka lyödä pitkää drawta. Satoja painoksia tästä ja tänäkin päivänä äänikirja tuotannossa. Välineitä käsittelevä kirja jäi sitten kesken, ainoastaan persimon puumailojen kestävyyttä Välimeren ilmastossa käsittelevä tutkielma jäänyt elämään siitä. Ihan mahdollinen polku tämäkin, tai…

Sitten vahvasti todellisuuteen ja ajatukset huomiseen SM – kisaan Vaasaan. Kävimme viikko takaperin Juhanan kanssa tutustumassa kilpailu kenttään, myös Sonja ja Karina pyyhkäisivät Lahden reikäpelien jälkeen pikku mutkan Vaasan kautta. Vaasasta löytyy kolme 9 reiän lenkkiä, jotka on osoitettu väreillä sininen, keltainen ja valkoinen. SM- kilpailukentäksi on valittu sinisen ja keltaisen lenkit. Keltaisen puolen radat on kentän vanhempaa puolta, jotka on sijoitettu pellon omaiselle alueelle, eli hyvin tyypillinen kokonaisuus 60-70 luvun suomalaista golfkenttä arkkitehtuuria edustaen. Siihen aikaan ei ollut mitään mahdollisuutta umpimetsään tai suoperäiseen maahan kenttää rakentaa, pelloille sen sijaan pystyi kelpo baanoja rakentamaan kustannustehokkaasti. Vuosien saatossa sitten näille kentille lisätty pinnanmuotoja, esteitä ja varmasti useat greenitkin on rakennettu uudelleen nykysysteemejä vastaaviksi. Tämä keltaisenpuolen kokonaisuus on mielestäni upea edustaja 60 – luvun kenttäsuunnittelulle. Ei mitään ees-taas käppäilyä, vaan mielenkiintoisen erilaisia väyliä kaikki. Vaikeusasteeltaan helpohko, mut palataan tästä sitten tarkemmin asiaan kun on koettu radat kilpailuvirityksissä. Nyt jäi hivenen mietityttämään olisko nämä sittenkään alkuperäisiä 60 – luvun tuotoksia, päättelin tämän vain seuran perustamisvuodesta ja samalla paikalla on edelleen kenttä. Tuntuu liian hyviltä sen ajan suunnittelulle, pitänee kysyä tämä paikanpäällä joltain paikalliselta tietäjältä.

Sinisen puolen väylät ovat sitten suurimmaksi osakseen aivan erimaailmasta kuin keltaisen puolen viritykset ja kentän nuorin kokonaisuus. Ja huh huh, eipä ole minulle ennen tullut tällaiseen maastoon tehtyjä ratoja vastaan, kuin jotkut näistä sinisen puolen väylistä. Näitä väyliä loihdittaessa on varmasti jouduttu käyttämään Alfred Nobelin räjähtävää innovaatiota runsaasti. Kun katsoo reuna-alueita siellä on kiveä kiven päällä, useat sellaisia nakkikioskin kokoisia ja suurimmat asuntovaunu luokkaa. Varmasti rakentajilla on jossain vaiheessa projektia mietityttänyt tuleeko tästä mitään ja riittääkö rahat. Onneksi tuli, hienosti suunniteltu ja peliälyä vaativa kokonaisuus. Väylät eivät ole kovinkaan pitkiä ja suorastaan houkuttelevat riskinottoon. Väylien kapeus ja edellä mainittujen sivualueiden jokseenkin pelaamaton maasto laittaa pelitaktiikan enemmän älykkään pallon sijoittelun puolelle. Pelaajalta vaaditaan kärsivällisyyttä, tyhmille ”toivotaan toivotaan riskilyönneille” on nollatoleranssi. Greeneistä ei ole vielä mainittu sanaakaan, jonkun sanan voisi nyt sanoa ennen kuin kokee huomiset kisagreenit. Muodoiltaan keltaisen puolen greenit ovat tasaisempia ja sinisellä puolella kallistuksia siten huomattavasti enemmän, jopa siinä määrin, että tietyillä greeneillä voi lipunpaikoista tulla uupelo. Tämä tietenkin kiinni siitä, minkälaiset nopeudet niille saadaan. Meidän harjoituskierroksella nopeudet olivat sellaiset, että rannetyöskentelylle oli paikkansa. Eli hitaat olivat ja vielä kylänurmikka kukki ruhtinaallisesti. Tällainen kylänurmikan kukinta herättää entisessä kylänurmikka viljelijässä tänä päivänä hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Tästä oon tosin ennenkin jatissut ja tullaan jatisemaan alan miesten kesken maailman tappiin, sillä tämä luonnon luoma on tuhoutumaton. Silloin kun sitä ei varsinaisesti viljellä, niin sen kukinta on aivan älytöntä, kun se on päässyt varkain asustamaan esim. viheriöille. Edellisessä virkkeessä, jotkut varmasti huomaavat pienen ristiriidan, mut hyvin järkeen käypää tämä on. Nyt minä mietin kannattaako tästä jatkaa, kiinnostaako ruoho jutut ketään vai viihdytänkö lätinöillä vain itseäni. No, annetaan olla, mut hyvin helposti annan nyt itselleni luvan palata tähän, jos aihetta ilmenee. Kisaviheriöt tulevat aivan varmasti olemaan hyvin erilaiset kuin viikko sitten pelaamallamme harjoituskierroksella. Kilpailijan täytyy kuitenkin osata nauttia puttaamisesta olivatpa greenit minkälaiset tahansa, sillä kaikille ne ovat kuitenkin samat ja asenne ratkaisee tässäkin. Kitinät eivät auta kentällä yhtään päinvastoin, kohteliasta reklamointia voidaan harrastaa turnauksen jälkeen, jos se sitten on tarpeen ja olo siitä paranee.

Seurastamme kilpailussa mukana, Sonja Pakonen, J.P. Savolampi, Eemeli Anttonen ja Juhana Kukkonen. Karina ”Duracell” Kukkonen oli myös ilmoittautunut kilpailuun, mutta katsottiin ettei roppa kestä vielä neljän peräkkäisen päivän kilpailu suoritusta, niinpä perua piti. Viime päivien swingi harjoittelu on myös tuonut jo voitetuksi luulemamme kivut takaisin. Harmittaa tietenkin aivan suunnattomasti tämä. Vamma on vanhempaa perua ja tuskin pystytään sanomaan aivan tarkasti milloin täsmälleen on syntynyt. Turha Karinan on itseään tästä syyllistää, eikä varmasti myöskään lukuisia valmentajia joiden kanssa on työskennellyt tarvitse pölkylle laittaa. Vamma on todennäköisesti monen asian summa, näitä voi sattua elohopean lailla liikkuvalle ihmiselle. Aikalisä swingi harjoitteluun ja Karinakin lomille tuulettumaan kaikesta tästä. Vastoinkäymisiä tulee, eikä niille monesti voi yhtikäs mitään. Karina kuntoutuu aivan varmasti ja jos tietää mitä tahtoo, mikään ei ole esteenä. Karina kyllä tietää varmasti!

Minä myös tiedän tämän, Karinan ja kaikkien muidenkin kohdalta. Ainoastaan rakkaus lajiin vie huipulle. Pitää olla sisäisesti täydellisesti motivoitunut, nauttia ja iloita treenauksesta. Kukaan ei jaksa treenata ”hullun lailla”, jos sitä pitää tehdä pakosta, ei kukaan. Sama pätee myös valmentajaan hieman eri vivahtein. Kuinka paljon sitten pitää harjoitella päästäkseen huipulle? Tästä on tehty paljon tutkimusta ja tietenkin monet muutkin asiat vaikuttavat kuin harjoittelun määrä. Ehkäpä eniten huomiota saanut on lahjakkuustutkija Anders K. Ericssonin päätelmä. Hänen mukaansa määrätietoinen harjoittelu ratkaisee kaiken. Hän puhuu 10 000 harjoittelutunnin kultaisesta säännöstä, joka vaaditaan nousuun huipulle. Tästä vois päätellä ainakin sen, että hyvin nuorena on aloitettava lajissa kuin lajissa.

Nyt kun niinkin lähellä kuin Vaasassa kilpaillaan, niin minäkin voin startata täältä kilpailu aamuna kohti turnee paikkaa. Onneksi lullani jarrut saatiin Sankivaaran valtuutetun Chrysler mekaanikon toimesta pikalaittona fiksattua, niin tien päälle päästään. Jokunen osa jäi vielä odottamaan paikalleen asettelua, sanotaan vaikka koeajon yhteydessä tapahtuneesta informaatio katkoksesta, ei missään nimessä siis omistajan muisti jutuista. Mutta auto etenee ja pysähtyy tarvittaessa, niin no problem. Pieni sateen mahdollisuus olemassa ensimmäisenä kisapäivänä, mut hyvältä näyttää ennusteet muuten. J.P:llä aamu startti, muut koijarit iltapäivä ryhmissä. Minä yritän tehdä analyysia tapahtumista Juhanan caddienä.

No niin, ensimmäinen kisapäivä takana. Eikä sateesta tietoakaan. Juhanan pelissä ei periaatteessa mitään vikana. Yksi huono draivi ja pari puttia jotka olisi voinut upottaa. Pelistä puuttui kuitenkin sellainen tuloksen tekemisen nälkä. Paljon hyviä paikkoja hieman 100 metrin molemmin puolin, mistä olisi pitänyt pallo iskeä, jos ei nyt ihan lipputankoon kiinni välttämättä jokaista, mut siihen upotus etäisyydelle. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Pari ”hukattua” tuloksenteko paikkaa myös. Ehkä jollain lailla kuvastaa päivän peliä sinisen puolen rata 5 (kuva alla). Lyhyehkö par 5, 427 m. Pieni dog leg oikealle, kohtuullisen kapea tontti mihin pitäisi osua ja mielellään hiukan sinne vasemmalle puolelle, ettei jää oikean puolen taitekohdan puiden ja niiden nakkikioskin kokoisten murikoiden maskiin. Tontin vasemmassa reunassa myös sellainen asuntovaunun kokoinen lohkare 205m kohdalla. Radan oikea puoli kokonaisuudessaan melko lailla peikkometsää, normaalin aluskasvillisuuden sijaan murikkaa löytyy kaikissa kokoluokissa. Viheriön vasemmalla puolella kahdella päälle lyöntihaluja hillitsevä lampi. Juhanan avaus hybridillä hivenen liikaa radan oikeaan reunaan, niin suoraa linjaa lipulle ei ollut, 185m jäi jäljelle. Kohtuullisen tarkka slice pitäisi synnyttää, rauta 4 kätöseen ja antaa mennä. Pallo lähti lavasta kuin tykin suusta juuri oikein mitoitetulla kierteellä kohti lippua. Erityisen hienoa tästä lyönnistä tekee sen, että juuri näitä lyöntejä treenattiin muutama päivä sitten. Lyönti jäi forelle n. viisi metriä lipusta. Tästä sitten näpsäkät kolme lyöntiä ja helppo par. Ei naurattanut kumpaakaan. Golfissa nyt sattuu kaikenlaista pelitilanteissa, mut toivotaan, että nämä oli tässä. Nyt tuli annettua ”liikaa siimaa” noista. Kokonaistulos yksi yli tänään.

Mielestäni sinisen puolen singature väylä.

Tässä odotellessa Sonjan, J.P:n ja Eemelin kommentteja päivän pelistä, niin voisi palata hetkeksi siihen edellä mainittuun 10 000 harjoittelu tunnin kultaiseen sääntöön. Netistä löytyi lisä tietoa aiheesta. Alun perin tämä kymppitonnin sääntö oli tarkoitettu musiikkiin, jota sitten myöhemmin sovellettu myös urheiluun. Voin hyvin kuvitella esim. pianon tai viulun soiton vaativan tuon kaltaisia harjoittelumääriä huipulle päästäkseen. Tästä on myös eräänlainen ihmiskoe golfin puolella järjestetty. Yhdysvaltalainen valokuvaaja päätti kokeilla toimiiko teoria käytännössä. Heppu lopetti päivätyönsä ja aloitti golfin kolmekymppisenä täysin noviisina. Tavoitteena oli päästä US PGA tourille karsintojen kautta. Kaveri ehti kerätä 6000 treenituntia ja laskea tasoituksen alhaisimmillaan 2,6 :een ennen kuin selkä probleemat lopettivat tämän kokeen. En nyt hirveesti tekisi johtopäätöksiä kokeesta, se on kuitenkin päivän selvää, että suuriin tekoihin ja maailman maineeseen ei nousta millään muulla kuin kovalla työnteolla.

Sitten niihin pelipäivän kommentteihin, Eemeli ”Etuysi (keltainen) oli hyvää peruspeliä. Takaysi (sininen) lähestymiset olivat kokoajan väärällä puolella griiniä.” Eemelille tämä on ensimmäinen aikuisten SM kilpailu. Tulos tänään +9. J.P:n analyysi sitten, ”Pintakaasulla mentiin vaikka kaikki sylinterit olivat käytössä. Siihen kyytipojaksi yksi maanjärjistystason sähkökatko, niin tulos jäi vaatimattomaksi.” +1 kirjattiin korttiin. Toivotaan, että sähköt on päällä koko kierroksen ajan huomenna. Vielä Sonjan päivän peli analyysi, ”Peruspeliä, mikään ei ollut huippua mutta mikään ei ollut huonoakaan. Huomenna lähestymistä lähemmäksi, jotta birkkuja saisi enemmän sisään” Sonja +1 ensimmäiselle päivälle.

Ensimmäisen kilpailupäivän kentänkunto päätelmiä näkemästäni. Viikko sitten kävin täällä pelaamassa ja pidin näkemästäni. Ei tietenkään siitä asiat huonompaan suuntaan ole menneet. Ainoastaan greenien kohdalla pieni kysymysmerkki. Hitaat olivat silloin, eivätkä mielestäni vieläkään kilpailun arvolle tarvittavan nopeat. Yöllä oli satanut, niin näytti ettei jyräyksiä ollut pystytty tekemään. Kuivaa säätä luvattu, niin katsotaan sitten. Hyvät on hyviä oli greenien nopeus mikä tahansa. Minusta vaan nopeus kuuluu tähän pakettiin, jossitella voi kenttäasioissakin vaikka kuinka, oon varmasti näissäkin asioissa kuullut ne kaikki. Lopputulos on se mikä merkkaa, tyydyttäväksi jää minun arvosanani greeneistä tältä päivältä.

Toinen kilpailupäivä ei sään suhteen voisi juurikaan paremmin käynnistyä. Tyyntä ja lähes pilvettömältä taivaalta pääsi mollukka pitkästä aikaa tarjoamaan parasta osaamistaan. Sää ei juuri toivomisen sijaa anna tuloksentekemiselle. Talvisääntö voimassa edelleen, ei käy minun ymmärrykseen tämä. Väylät ihan hyvässä kunnossa ei mitään tarvetta tälle. No, nämä on näitä ammattilaisgolfin juttuja, järjestävä seura ei taida päättää näistä. Juhanan päivän pelissä ei mitään isompia heikkouksia, mut sellainen rohkeus tehdä ratkaisuja mihin vain parhaat pystyvät, on vielä ollut hiukan pimennossa. Tänään 1 alle ja kokonaistulos par. J.P:n analyysi päivästä, ”Apollo kuulento tuli mieleen kakkospäivästä. Ensin rakettikaasulla liikkeelle ja sitten yhtäkkiä yhteys komentokeskukseen poikki. Tarjolla oli jo muttei vielä tänään maistunut.” par tulos tänään, +1 yhteensä.

J.P:n kierros analyysit aukenevat parhaiten tuloskorttiin vilkaisemalla.

Eemelin päivän kulku, ”Alku oli hankala kun en saanut griiniosumia, mutta loppua kohti parani. Avaukset oli hyviä ja putteri oli paikka paikoin kuumana.” Eemelin osalta pelit päättyivät tähän. Omaa erittäin hyvän potentiaalin tulla todella hyväksi. Positiivinen esitys ja näytti sivusta seurattuna, että otti koko kilpailu tilanteen hyvin haltuun. + 14 yhteensä, cut +3. Sonjan analyysi ”Peli oli tahmaista alusta asti, loppua kohden hiukan parani. Lähestymiset olivat hieman kehnoja, jotta tulosta olisi saanut paremmaksi. Kuitenkin kohtuullinen tulos kaiken väännön jälkeen” Sonja +4 tänään, yhteensä +5.

Kolmas pelipäivä (ns. moving day). Valitettavasti ei mitään uutta kerrottavaa päivästä, aikalailla samanlaista puskemista kuin edellisetkin päivät. Pitempiä puntteja olisi ehdottomasti saatava jokunen sisäänkin. Johtuen greeni ruohosta vaatii varmasti rohkeampaa forcea, että putit uppoaisivat suuremmalla prosentilla. Jonkun verran selittelyä kaipaa tämä päätelmä. Ensimmäisestä päivästä greenien pelattavuus on parantunut, tyydyttävän arvosanan taisin silloin antaa, nyt ovat jo hyviksi muuttuneet. Jyräys on tehnyt tehtävänsä ja täydellistä hipova sää myös osaltaan auttanut. Edelleen kylänurmikan kukintaa todella runsaasti, jolloin hitaammilla vauhdeilla pallo vaeltelee käärmeen lailla. Rohkeammalla otteella pallon vaeltelu sinne tänne varmasti vähenisi, mut puttityylin muutos on tietenkin vaikeampi toteuttaa yhtä kisaa ajatellen. Näin kyllä tilanteen viikkoa ennen harjoituskierroksella, että spesiaali juttuja saavat tehdä kukinnon poistaakseen. Hyvät pallon pyörittäjät osaavat totta kai sopeutua tähänkin. Se on myös selvää, ettei greenkeepperi halua kylänurmikan kukka invaasiota, kun erinomaisuuteen tähdätään pelattavuudessa.

Juhana tänään par tulokseen ja kokonaissaldo myös par. Sonjan päivän rundi, ”Kierros lähti käyntiin tuplalla kun vedin pallon outtiin. Alku oli muutenkin hankala mutta loppua kohden parani. Avaukset olivat hyviä koko päivän ja puttaaminenkin parempaa kuin eilen. Lähestymisien kanssa edelleen haasteita” Sonja tänään +3 ja kokonaistilanne +8. J.P:n analyysi päivästä, ”Hyvin oli syönnillään tänään mutta aina kun sai siiman kireäksi, niin sitten se napsahti poikki. Huippukierrosta siis tarjottiin kultatarjottimella taas mutta se jäi ottamatta. Jospa se huomenna maistuisi” No niin, toivotaan et huomenna maistuu, jos tarjoillaan. J.P tänään -2, kokonaistilanne -1.

Neljäs finaalipäivä aukesi aivan erinomaisen hienon sään vallitessa. Noin 15 astetta jo 7 aikaan aamusta kun kentälle saavuttiin ja pientä mukavaa tuulenvirettä havaittavissa myös. Saa sitten ainakin näön vuoksi heitellä ruohoa ilmaan, tuulen suuntaa kartoittaakseen, jes.

Minun piti selvitellä aikaisemmin mainitsemaani kentän historiaa, näiden peltoväylien osalta. Pieni epäilys heräsi etteivät olisi alkuperäisiä 60 luvun suunnittelun tuotoksia. Kiirettä on pitänyt minullakin, niin eipä käynyt mielessäkään aikaisemmin tietoa lähteä nuuskimaan. Nyt tietenkin asia pulpahti mieleen finaali aamuna. Onneksi kilpailun startteri haahuili just sopivasti harjoitus viheriön kupeessa, niinpä päätin kysäistä häneltä josko tietoa olisi. Ja todellakin, puhetta tuli kuin selostaja legenda Raimo ”Höyry” Häyriseltä konsanaan. Tällä kertaa aavistelin oikein, hienosti polveilevat keltaisen puolen peltoväylät eivät ole aivan ensimmäisiä ratoja alueella. Ne alkuperäiset olivat hieman eri paikassa alueella ja teeboxit olivat siihen aikaan tyypilliseen tapaan lyöntilavoja, joita oli sijoitettu kivien päälle ja erityyppisille kummuille. Nykyiset buenot peltoväylät otettiin käyttöön 70 – luvun loppupuolella. Viheriöistä on myös hiukan puhetta ollut ja pientä napinaa taholtani kilpagolfin kriteereihin perustuen. Eilisen päivän ja varsinkin finaalipäivän osalta viheriöiden pelattavuus on ollut hyvin hyvä, hienoa työtä kenttähenkilökunnalta!

Juhanan olemus oli rennon oloinen juuri starttia ennen ja kierros lähtikin liikkeelle täydellisesti birdiellä. Koko ajan tästä eteenpäinkin oli sellainen tuloshakuinen meininki, birdie paikkoja siunaantui kiitettävästi. Juhanan vanhemmat Hanna ja Hannu olivat myös seuraamassa kierrosta, varmasti myös he pitivät näkemästään. Etu ysi yhdellä pokilla ja kolmella pöröllä kaksi alle. Peli lähti käyntiin Juhanan osalta siltä vaikeammalta sinisen puolen radoilta. 13:sta reiän jälkeen jo neljä alle, näytti ettei mikään voi estää huippukierroksen syntymistä. 14:sta pientä harmillista huolimattomuutta, minkä otan täysin omalle kontolleni. Rata taittuu vahvasti oikealle ainoastaan 324 m (kuva alla) taitteen jälkeen reipasta ylämäkeä kohti greeniä. Aikaisemmat kierrokset avattu joka kerta draiverilla tavoitteena greeni. Silloin kun pelattiin harjoituskierrosta ko. teeboxi ei ollut käytössä. Draiveri oli ensivalinta nytkin, mut kun siinä odoteltiin greenin vapautumista Juhana mietiskeli olisiko hyvä avata kumminkin raudalla, kun suurella todennäköisyydellä viheriölle ei tänään yllettäisi avauksella. Pidin hyvänä ajatuksena lippukin alhaalla vasemmalla, silloin pääsisi suoraan alhaalta lyömään jatkolyönnin vastaanottavalle greenille. Sillä hetkellä minun olisi pitänyt tsekata paljonko matkaa väyläbunkkerin yli. Todennäköisesti näin olisi tapahtunutkin, mut just siinä vaiheessa jokaista ryhmää seuraamassa ollut tuomari hoputti lyömään. Sanoin kyllä siihen heti, ettei mitään tarvetta muistutukselle ollut, sillä odottelimme greenin vapautumista ja maila valintana oli siihen asti vielä se draiveri. Tuomari myönsi välittömästi erehtyneensä. Ymmärrettävä erehdys, sillä greenille ei näe muuten kuin kyykkimällä katsomaan oksistojen alta. Mutta siinä pääsi jotenkin unohtumaan perusasia tsekata etäisyys esteisiin ja väyläbunkkerit eivät hahmotu teeboxiin, eikä näinollen niitä voinut kiikaroida. Mulla kumminkin koko ajan tarvittava tieto kädessä course guiden muodossa. Rauta nelonen jotenkin valikoitu käteen ja lyönnin jälkeenkin luultiin, että pallo ihannepaikalla seuraavaa lyöntiä varten. Pieni järkytys kun lompsittiin paikalle, niin pallo aikalailla keskellä bunkkeria. Ei ihan eguna, mut pirun huono makaus silti. Juhana sai taiteiltua pallon siitä huolimatta greenille juuri greeni bunkkerin ylittäen. Tuloksena par kahdella putilla, tällä väylällä hyvälle pelaajalle par on kuitenkin bogi, näin sen ajattelen. Lyöminen jatkui eteenpäin hyvällä rytmillä ja sykkeellä. Birdie hanat vain pysyivät kiinni hyvistä paikoista huolimatta. Ei mitään tekniikka ongelmia putissa, lähinnä hiukan väärää greenin lukua. Par tahtiin loppu, neljä alle tänään ja kokonaistulos myöskin se -4. Sillä 15:sta sija kokonaiskilpailussa.

Tämä väylä muistutti, että aina pitää olla huolellinen, typeriin virheisiin ei ole varaa.

Jukka-Pekka Savolampi yhteenveto kilpailusta, ”Virkistävät kisat oli. Kohtuullista naulausta pääasiassa mutta parempaakin oli tarjolla. Omaa peliä on kuitenkin hyvä pitää viritettynä, jotta pystyy antamaan omaan toimintaan tuoretta näkemystä.” J.P tänään par tulokseen, kokonaistulos -1. 21. lopputuloksissa. Silloin kun pystyy pelaamaan alle parin, neljän kierroksen kilpailussa kisaviritetyllä kentällä, tekee paljon oikeita asioita. Olen hyvin iloinen tästä! onjan arvio finaalipäivästä, ” Viimeisen päivän peli oli tasaisempaa ja helpompaa, muutama huolimattomuusvirhe, jotka kostautui bogeina.” Sonja tänään kolme yli ja yhteensä +11. Sillä irtosi 11. sija. Hienosti pelasi Sonjakin, alle kolme lyöntiä yli keskimäärin kierrosta kohden. Sopii mennä koettamaan.

Kokonaisuudessaan hyviä otteita seuramme pelaajilta, on vain ajan kysymys milloin kaikki natsaa täydellisesti kohdalleen ja on taas kakkukahvien vuoro puheiden kera.