BlogiKentän laidalta | 30.03.2022 11:11
Ilmoja pitelee
Teksti Juha Kuiri
Talvi on golfarin parasta aikaa… Pieni tai hiukan suurempikin loraus edellisessä lauseessa menee ironian puolelle. Toisaalta kumminkin, jos haluat esittää sitä parasta osaamistasi varsinaisella pelikaudella ja suunnitelmissasi on swingimuutoksen työstäminen, niin työnteon aika on silloin kun lumi on maassa. Meillä täällä Oulussakin on harjoitteluun monia mahdollisuuksia, ei enään laiskuutta voi puolustella harjoituspaikkojen puutteella. Hyvin paljon ovat swingianalysoinnissa yleistyneet myös kaikenlaiset elektroniset vempaimet, näillä lähinnä tarkoitan mitä erilaisempia lyöntianalysaattoreita. On tottakai paljon muitakin värkkejä, jotkut ihan käyttökelpoisiakin, joillakin sitten vaan lähinnä viihdearvo, mikä ei sinällänsä vähäarvoinen asia ole. Itse olen kaikenlaisia swingianalysointi laitteita testannut ja oikeastaan aikalailla kurkkuani myöten täynnä niitä. Tekisi mieli nuijia jotkut niistä pienen pieniksi atomeiksi, joillekin hukkaostoksille olen näin tehnytkin, tosin ”hiukan” isompia kimpaleita tästä erittäin vapauttavasta nuijimisesta syntyy. Ammattitason analysaattorit ForeSight GCQuad ja Trackman ovat niitä joidenka dataan voi luottaa ja joita ajoittain kannattaa analysoinnissa apuna käyttää. Näistäkään ei juurikaan mitään apua ole, jos et osaa tulkita analysaattorin lyönnistäsi antamaa tietoa. Voi helposti johtaa tulkintoihin mitkä vievät sinut ojasta allikkoon tai johonkin vieläkin sameanpaan nesteeseen. Pelaajan kannattaa rakentaa oma swinginsä omien edellytystensä pohjalta. Näin myös ne analysaattorista tavoittelemasi data-arvotkin poikkeavat pelaajakohtaisesti. Jokaisen swingi on uniikki, mutta tottakai yhtäläisyyksiäkin löytyy, mihin kaikkien olisi hyvä pyrkiä.
Kun on aivan perinteisestä talvigolfista puhe, niin ei voi ohittaa Paltamon metsuria Markku ”Näppis” Leinosta. Minäkin soittelin hyvissä ajoin jo helmikuun puolella josko talvikenttä olisi jo pelikunnossa. Meillä on ollut perinteenä pienellä oululaisporukalla käydä maaliskuun puolenvälin tienoilla fiilistelemässä Näppiksen fantastisella talvigolf radalla. Mainita pitää myös samaisen kiertueen Manamansalon kalastaja greenkeepperi Tapio ”Mäksä” Mäkisen ranchin kaljupääkahvi tarjoilut. Karjaa ei tilalta löydy, mutta jänöjen loppuunkaluamia omenapuita kylläkin tänä vuonna. Sen siitä saa, kun miettii suojausmenetelmiä vasta jälkeenpäin…Toivotaan kuitenkin, että varttamisoperaatio onnistuu niihin jäljelle jääneisiin tynkiin. Ja ettei tulisi mitään sanomista, onhan Mäksällä ihan känttyäkin ollut tarjolla ettei ihan vaan niihin kaljupääkahveihin ole jääneet tarjoilut, kun oikein tarkasti muistelee. :)
Huonoja uutisia myös talvikentän osalta. Ei Näppiksellä ole ollut virtaa rakentaa eikä ylläpitää kenttää menneenä talvena. Ei tosin mikään ihme. Metsuri kun on ja kun tiedetään talven lumimäärä, niinpä, todella raskasta duunia on moottorisahan kanssa heilua munaskuihin asti yltävässä hangessa. Kysyinkin sitten, onko talvigolfaaminen jäänyt kokonaan pois ohjelmistostasi tänä talvena? ”Ei ei nyt sentään! Olen minä yhden viheriön tehnyt itselleni. Eilenkin löin oikein hyvän sarjan palloja ja puttikin tuntui ihan hyvältä, uskothan?” Tottahan toki minä uskon. Maailma tuntuu olevan muutoin monella tapaa muutoksen kourissa ja sekaisin, mutta Näppiksen ympärivuotinen ja jokapäiväinen golfshow sen kuin jatkuu toistaiseksi ja hyvä näin.
Nyt kun en päässyt Paltamoon, niin jatketaan kuitenkin hiukan Paltamoa sivuavalla aiheella, nimittäin kirjailija, runoilija ja lehtimies Eino Leinolla. Eino Leino on ollut hyvin viime päivinä esillä tähän päivään hyvin osuvilla yli satavuotta sitten kirjoitetuilla säkeillänsä. Paltamoon liittyy sen verran, että siellä on kirjailija mestari ensimmäisen kerran päivänvalon nähnyt.
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaiset intellektuellit mihin ryhmään Leinokin kuului, ruukasivat käydä ajoittain keski-euroopassa hakemassa sanotaan vaikka inspiraatiota toimilleen. En sitten tiedä kuinka yleistä tämä oli. Suomihan oli tuohon aikaan yksi Euroopan köyhimmistä maista, luku ja kirjoitustaitokin aikalailla olematon. Taisivat olla enempi kyltyyri väen juttuja. Toisaalta jos yhteiskunnallisista aiheista kirjoitti tai koetti vääntää maailmaa sykähdyttävää runon tynkää, niin hiukan hankala saada uskottavaa juttua mistään peräkammarista käsin.
Niin tai näin, ajatellaanpa jos Leino olisikin saanut aikoinaan tarpeekseen Pariisiin viinibistroista ja suunnannutkin ekskursio reissunsa Skotlantiin, St Andrewsin huudeille. Siellähän sijaitsee yksi vanhimmista yliopistoista, niin varmasti olisi löytynyt sopivan kultturellia juttuseuraa myös. Hetkisesti siis Leinon saappaisiin Skotlannin itärannikolle sinne Pohjanmeren tuuliin.
Pikkuhiljaa alkaa kaduttamaan tänne tänne tuuleen ja tuiskuun lähtö, paistaako täällä aurinko ikinä. Ja ruoka sitten, mitä on tämä ihme haggis mitä työnnetään jatkuvasti eteen, tilaisin sitten mitä hyvänsä. En ole uskaltanut kysyäkään mitä moinen herkku pitää sisällään. Tulee ihan ikävä Oulun suomalaisen lyseon rössypottu annoksia. Enpä olisi uskonut tätä. Lampaita täällä pyörii joka paikassa käänsi päänsä minne hyvänsä. Niinpä voisin elätellä pientä toivoa, että edes pyhäksi onnistuisi lampaanpotkan saamaan lautaselle. Kirjoittaminen ei ole maittanut yhtään, lähinnä ulkoilmassa olen viettänyt aikaa, vaikka säät ovat täällä mitä ovat. Niin ymmärtänette, että kunnon appeelle olisi tilaus. Juomapuoli on täällä sitten kohdillaan, ei yhtään valituksen sanaa tästä. Voisin ylistys runonkin raapustella tästä, jos olisi vaan aikaa. Kaikki tarmo menee nyt tämän valkean guttapallon perässä köpytellen. Mihin yritellään osua hel.. huonosti tarkoitukseen sopivilla mailoilla. Hullun hommaa sanon minä, mutta kummasti joka aamu veri vetää linksille. Lyöminen sujuu kuitenkin kohtuudella kahden kuukauden jokapäiväisellä treenillä. Sunnuntaina ei tosin pelata, sen päivän käytän venyttelyyn ja alan kirjallisuuteen tutustuen. Tämäkin tosin kirkonmenojen jälkeen kuten täällä on tapana. Lyöminen tosiaan sujuu ihan hyvin, mutta ainoastaan myötätuuleen. Vastatuuleen en saa mitään aikaan. Lähes aina jää lapa auki tai paino taakse ja pallo lähtee tuulen armoille. Matalalle punch ja stinger lyönnille olisi tilaus. Myöhäistä tosin lempinimen suhteen, pirun vääräleuka skotit. Myötätuuli Einona minut näissä golfpiireissä tunnetaan. Ei tosin paha, positiivinen vivahde, mutta piruilua kuitenkin. Nyt on kumminkin pientä valoa näkyvissä. Tapasin clubilla paikallisen legendan, oikean jokapaikan golfgurun Old Tom Morrisin. Tomppa meinasi ettei ongelma ole paha, hän kuulemma tietää lääkkeet miten minusta tulee kunnon links pelaaja säässä kuin säässä. Huomenna sitten alkaa treenit kukonlaulun aikaan kentällä. Käski ottaa mukaan pitkävartiset saappaat ja kunnon rukkaset. Ihme hommaa taas, mutta tähän alkaa jo tottua täällä. Huomenna ollaan varmasti viisaampia asian suhteen. Palataan juttuun päivän päätteeksi.
No huh huh, ihme metodit Old Tompalla. Vähän jo aavistelinkin eilen, ettei ihan normi treeneistä ole kysymys. Meinasi heti aamutuimaan ettei minusta kunnon vastatuuli pelaajaa tule, jos en saa käsivarsiin voimaa. Tökkäsi vain lapion ja kuokan eteeni ja sanoi kaiva tuonne ysin greenin kupeeseen 4 jalkaa syvä ja 7 jalkaa leveä pot bunkkeri. Olin sanomassa jotain vastaan, mutta en saanut sanaa suusta. Niinpä Tomppa jatkoi selostusta. Sen jälkeen haet rannalta kottikärryllä hiekkaa, tietenkin seulot sen ensin ja seulan löydät, no, kysyt sitten kun kaivuu valmis. Se on kuule myötätuuli Eino, liha joka puhuu täällä, sutkautti tämä vähintäänkin viekas Skotti golfguru. En ihan tälläistä treeniä osannut kuvitella, vaikka pientä kutinaa oli, ettei ihan normijutuilla tämäkään etene. Kävi vielä puolenpäivän aikaan piruilemassa, kuule Eino, ei tässä olla mitään kaivoa kaivamassa, kuoki kuoki leveämmäksi vaan. Viikko kuulemma kaivellaan erilaisia kohteita ja ehkäpä sitten aloitellaan lyöntiharjoittelu. Ehkäpä, sanoi tosiaan herra Old Tom Morris. On tämä touhua täällä. Voipi olla, että minun golfarin ura ei etene vaikka kaivaisin vesiesteen tänne kentälle. Ei se näistä kaivuu hommista johdu, vaan miten Suomessa sitten. Joskus sinnekin on palattava ja jos siellä alan näillä golfkepakoilla mäiskiiin näitä pikkuruisia palloja, niin melko varmasti köysiin laitettaisiin ja jatkotutkimuksiin ohjattaisiin.
Ei ole Suomi vielä valmis tähän. Taidan pitäytyä jatkossa vaan näissä kirjoitus hommissa. Toisaalta jos kirjoitus blokki iskee päälle, voisihan sitä pari kainuulaista suota käydä kuokkimassa kuivaksi. Samalla hapuilla hiukan swingi juttuja myös ja hakea sellaista eufoorista swingiliikettä kuokan kera. Kuulostaisiko, suo kuokka ja Eino myyvältä sloganilta?
Olisihan se näinkin voinut mennä, tai no... Eino Leinon päivää vietetään kuitenkin heinäkuun kuudes.
Sitten takaisin tähän päivään ja Juhana Kukkosen näkymiin näin valmentajan näkövinkkelistä. Ei tosiaan ole urheilijan ura mikään lineaarinen menestystarina, se tässä on vuosien kuluessa tullut hyvin todettua. Meidänkin valmennusyhteistyössä on riittänyt kiitettävästi tapahtumia, tämä menossa oleva on jo kolmas jakso tähän tarinaan. En puhuisi kuitenkaan epäonnistumisesta, silloin vasta on lyöty se viimeinen naula arkkuun kun lakkaa yrittämästä. Tämä meidän menossa oleva perioidi alkoi n. puolitoista vuotta sitten. Sitä edelsi aikalailla tuplabogey kausi, milloin en ollut valmennusvastuussa, mutta aivan varmasti jollain tasolla osallinen tähän. Mahalaskukautta edelsi jakso milloin en ollut tarpeeksi hyvin hereillä muutoksen tarpeellisuudesta. Dalai Lama on ilmaissut tämän hyvin. ”Puhuessasi toistat vain sitä minkä jo tiedät. Mutta jos kuuntelet, saatat oppia jotain uutta” Siinäpä se, on pidetty mielessä!
Viime kauteen lähdettiin sillä ainoalla oikealla tavalla, eli töitä tehden. Muutettiin swingiä paremmin Juhanalle sopivaksi. Tehtiin kohtuu isoja muutoksia mailavirityksiin. Pidettiin enemmän ”missä mennään” palavereita, joihin myös Juhanan isä Hannu osallistui. Laajennettiin teamia mentaalivalmennuksen osalta. Kaikki nämä olivat hyvin onnistuneita ratkaisuja. Varmasti tulevallakin kaudella tulemme jatkamaan mentaalipuolen edelleen kehittämistä ja keskusteluhetkien pitämistä.
Viime kaudella mentiin tuloksellisesti mukavasti eteenpäin. Mistä tähtihetkenä reikäpelin Suomen Mestaruus. Kausi oli kuitenkin hieman mollivoittoinen, tosin meistä riippumattomista syistä. Tieto syksyn ET:n karsintojen peruuntumisesta vei kyllä hiukan pohjaa kaikelta. Voitte varmasti kuvitella mielialan kun kuulimme tästä. Kotvan mentiin hiukan synkemmissä tunnelmissa. Kaikki harjoittelu ja kilpaileminen kumminkin tähtää juuri näihin kekkereihin. Ei mitään merkkejä ilmassa, et näin voisi käydä. Kaikki karsintapaikat valmiina ja uusiakin ko. kaudelle otettu mukaan. Kaikki muut golfsarjat maailmalla pyörivät normaalisti koronasta huolimatta. Ammattilaisurheilussa kumminkin raha on kaikessa mukana ja se varmasti jollain tavalla taustalla tässäkin, ei niin urheilullisessa päätöksessä. No mennyt on mennyttä, ei ole tulevan kauden harjoitteluun vaikuttanut millään tavalla. Ehkä korkeintaan antanut hiukan lisäbuustia. Tulevaan kauteen valmistautumisessa ollaan lisätty harjoittelua kaikilla osa-alueilla. Tehty isompia ja pienempiä säätöjä mailoihin. Otettu klassisia lajinopeusvoima harjoitteita mukaan täydentämään perusvoimaharjoittelua. Curt Lindströmiä lainatakseni pyritään tekemään yksinkertaisesti kaikki lite bättre.
Draivi on ollut meidän yksi pääkehityskohteistamme. Tavoite tässä, niinkuin meillä kaikilla, lisää pituutta tarkkuudesta tinkimättä. Päästäksemme tähän Juhanan kohdalla, jouduimme tekemään säätöjä myös työkaluun. Mm. uutta hiukan pitenpää vartta ja myös lavan painotukseen muutoksia. Pituus ja tarkkuus jää haaveeksi, jos ropasta ei lähde tehoja. Siihen ne jo edellämainitut klassiset nopeusvoimaharjoitteet ovat olleet suureksi hyödyksi. Näissä treeneissä kärsivällisyys on hyve, tuloksia ei tule viikossa eikä kahdessa, puhutaan kuukausista. Yläpuolella dataa yhdestä normiteholla lyödystä talvikauden sadoista draiveista.
Juhanan ulkopelikausi käynnistyy ensiviikolla, eli maaliskuun viimeisellä viikolla srarttaavalla Belekin harjoittelu sessiolla. Sieltä sitten suoraan huhtikuun 27. päivä alkavaan Nordic Golf Leaguen kisaan Tanskaan.
Kilpaileminen ja harjoittelu on kallista puuhaa, mutta eipä ole vaihtoehtoja, tavoitteisiin päästäkseen maailmalle on lähdettävä. Jos vaan mahdollisuuksia ja resursseja löytyy, niin autetaan miestä mäessä tässä haasteellisessa projektissa.