Kisaraportti SM-Lyöntipeli/Pickala Golf Club - Oulun Golf

Kisaraportti SM-Lyöntipeli/Pickala Golf Club

Radan 9 greenillä tarkkaa linjan lukemista, viettääkö vai ei…

Radan 9 greenillä tarkkaa linjan lukemista, viettääkö vai ei…

Kisaraportti SM-Lyöntipeli/Pickala Golf Club

Teksti Juha Kuiri

Tämän vuotisia SM kilpailuja isännöivä Pickala Golf Club ei yhteisönä ole ihan pienimmästä päästä. Alueella sijaitsee kolme 18 reiän kenttää: Park, Forest ja Seaside. Myös par3 kenttä löytyy, tottakai asiaankuuluvat lähipeliharjoittelu ja range alueet. Irtiottoa golfista voi ottaa alueen ulkokentillä padelin ja tenniksen parissa. SM-kisakentäksi on valikoitunut ehkäpä se alueen legendaarisin kenttä Park. Ehdottomasti championship tason kenttä myös pituudeltaan n. 6700 m sieltä takimmaisesta boxista.
Miehiä mukana kilpailussa täysilista 129 kilpailijaa, naisia 24 ja 16 erityisgolfkilpailijaa. Seuramme edustajat kisaan ovat, Eino ”Eikanteri” Antikainen ja Juhana ”Herttua” Kukkonen. Edustusta naisten ja erityisgolfsarjaan ei seurastamme tänä vuonna ole.

Einon kilpailua edeltävät mietteet: ”Kisoihin lähdetään hyvillä mielin kun lyönti on toiminut viime aikoina. Aikaisemman etelän reissun perusteella ainoastaan griinien kunto on pieni arvoitus ja toivottavasti ne ovat pelattavassa kunnossa Pickalassa. Kenttä on suht pitkä, joka pitäisi sopia omaan lyöntiin. Näin ollen lähdetään hakemaan 2kpl 75 tai alittavia tuloksia, joilla jatkopaikka pitäisi aueta. Siinäpä enimmät mietteet kisoja ajatellen.”

Alkukauden kansallisten kisojen perusteella seuramme pelaajat ovat täysin menettäneet taidon putata vähemmän samettisilla viheriöillä. Näin nopeasti sitä tottuu hyvään ja entiset totutut taidot unohtuu. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut paikallaan järjestää treeni, miten tökkiä pallo kuppiin paskoilla griineillä. Luotettavan tietolähteen mukaan griinit Pickalassa kuitenkin kunnossa, niin ei ongelmaa niiltä osin.

Juhanan ennakkoasetelmat: ”Paluu Pickalan Parkille kuuden vuoden tauon jälkeen. Ei siellä juuri mitään ole muuttunut sitten viime näkemän. Raffit on tosin leikattu erittäin lyhyeksi, mikä on hienoinen pettymys, kun kentällä on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi tilaa avauksille. Oma peli on tuntunut jo pidempään erittäin hyvältä, tulokset ovat kuitenkin jääneet kisoissa omasta vaatimustasosta. Jokohan se nyt nappaisi?”

Aristotelesta lainatakseni, ”Missä on kilpailu, siellä on myös voitto.” Vapaasti filosofia tulkitakseni, Ei voi voittaa, jos ei osallistu, mutta häviäminen ei tee meistä huonompia.

Ennen varsinaisiin pelitapahtumiin menoa muutama sana meidän Vaaran 15:sta radan vierailevista tähdistä, eli Tiira pariskunnasta. Tämä on herättänyt paljon mielenkiintoa, sen verran erikoiseen paikkaan pariskunta pesänsä pykäsi. Tämä on jo toinen kerta, kun jouduimme työt keskeyttämään pesimispuuhien vuoksi. Edellisen kerran par3 työmaalla törmäpääskyt laittoivat hiukan työjärjestysaikatauluja uusiksi. Eihän näissä mitään, niin tärkeitä juttuja meillä ei ole, ettemmekö voisi pesintärauhaa kunnioittaa. Pesimärauha on kirjattu myös luonnonsuojelulakiin. Eli tarkoittaa käytännössä sitä, että pesimäaikaan kaikki linnut Suomessa ovat rauhoitettuja ja hyvä näin.

Pientä pohdiskelua ja tutkiskelua vaati meidän Tiira pariskunnan lajimääritys. Pikkutiiraksi ensin luultiin, Kalatiiraakin pohdiskeltiin, mutta kyllä se on Lapintiira. En tiedä sitten kuinka yleisesti pesivät golfkentillä. Veikkaisin kuitenkin etteivät kovin yleisesti, sillä pääravintona ovat pikkukalat, joita todella taitavasti syöksysukeltaa, niin kuin ollaan havaittu.

Meidän kentän lammissa jonkin verran kaloja kuitenkin on, joitain voi hiukan mietityttää miten ovat sinne päätyneet. Sanotaan vaikka näin, että ihan omasta halustaan ovat sinne uimaan menneet. Tämä tieto kuitenkin ennen Tiira invaasiota. Tällä hetkellä ei taida kalojen elinikä odotus kovin pitkä olla.
Pesintä onnistui kuitenkin hyvin, pelaajien pallon räiskinnästä huolimatta, kolme poikasta on tullut päivänvaloon. Aluetta puolustavat yhtä kunniakkaasti kuin pesintäaikanakin, lähelle ei kannata mennä palloa hakemaan. Varoittavat ylilennoilla, mut jos katsovat tilanteen uhkaavaksi, niin kohti tulevat ihan varmasti. Kun tiedetään kuinka tarkkoja syöksyjä osaavat tehdä, niinpä kehottaisin pelureita pysymään siellä varsinaisen väylän puolella.

Parin viikon sisällä on kuitenkin muutto edessä. Eikä tosiaan mistään lyhyestä matkasta olekaan kysymys, jonnekin Etelämantereen merialueille käy matka. Siellä hengailevat toisistaan erillään, mutta pesivät saman kumppanin kanssa joka kesä. En tiedä sitten kuinka paikka uskollisia ovat pesintä hommeleissa, se jää meille nähtäväksi. Itse en panisi pahakseni, vaikka samanlaisen show’n järjestäisivät ensi keväänäkin.

No niin, takaisin SM golfin tapahtumiin Pickala Golfiin. Pari kierrosta on nyt Juhana ja Eino vääntäneet Pickalan sateen kostuttamia väyliä. Neljän kierroksen kisassa myös cut on asetettu tähän väliin. 45 parasta ja samassa tuloksessa olevat jatkavat kahdelle viimeiselle kierrokselle. Annetaan Oulun poikien itsensä kertoa minkälaiseen tilanteeseen ovat itsensä taistelleet.

Eino: ”Jep, eli toinen päivä paketissa. Keli oli melko tuulinen ainakin iltapäivästä kun viimeisenä ryhmänä lähdettiin matkaan. Sateelta tosin vältyttiin yhtä kuuroa lukuunottamatta. Ei ollut tosiaan helppoa saada tulosta aikaiseksi kun tiedossa oli, että parin pintaan pitäisi pelata, jotta jatkopaikkaan olisi mahdollisuus. Ideana oli pelata koko ajan rohkeasti lipulle, jotta birdiepaikkoja aukeaisi. Alkuun se ei meinannut onnistua vaan lähestymiset jäivät 5-8 metrin päähän reiästä, josta putit eivät sitten uponneet. Pari virhearviointia mailavalinnoissa tuulesta johtuen ja niistä tuli sitten aika kalliita. Mm. bunkkerista joutui ottamaan pelaamattoman paikan kun pallo upposi niin ettei siitä näkynyt juuri mitään. Toinenkin uponnut pallo oli bunkkerissa, mutta sitä onnistui sentään lyömään. Siihen päälle vielä huono avaus josta tripla korttiin, niin eväät alkoivat olla syötynä. Viimeiseen kolmeen reikään vielä kolme kierroksen parasta birdie paikkaa n. 1,5 metristä, joista ei yksikään uponnut. Par 3:set olivat aika tiukkoja tänään 6:nen 208 m puhtaaseen vastatuuleen ja samoin 210 metrinen 15:nen.”
Einon kahden kierroksen tulos +16 ja cut raja +5. Eino tällä kertaa selkeästi kotimatkalle.
Uudet kujeet ja virityksen Eikanterilla jo viikon päästä Mid SM:ssä Kanavagolfin baanalla Vääksyssä.

Juhana: ”Todella tasaista peliä kaksi päivää. Lähestymiset olleet hieman liian kaukana, joten böödit ovat jääneet vähäisiksi. Ensimmäisenä päivänä sadetta tuli reippaasti ja puolestaan toisena päivänä puuskittaisen tuuli vaikeutti pelaamista. Puolet kilpailusta vielä jäljellä ja parilla hyvällä kierroksella on mahdollisuus nousta taistelemaan kärkisijoista.”

Juhanan saldo kahdelta kierrokselta +2. Moving day on neljän päivän kilpailussa kolmannelle pelipäivälle annettu nimi, varsinkin ammattilaisgolfissa käytetty ilmaisu. Kahden kierroksen jälkeinen Cut selvitetty ja sen jälkeen on viimeistään pantava koko osaaminen peliin taistellakseen hyvästä sijoituksesta.
Parempaa yhteistyö ”movingia” olisin toivonut Ameriikan lullaltani, sillä tarkoitukseni oli ajaa läpi yön kisapaikalle seuraamaan Juhanan kahden viimeisenpäivän pelityöskentelyä.
Torstaina sitten jonkinlainen varoitusvalojen kavalkadi hyökkäsi mittarinäyttöön. Kentän hallipäällikkö Pertti niitä onnistuneesti nollaili ja taisi vielä pari lisäpollea loihtia vähemmän ympäristöystävälliseen bensannielijääni. Tällä sitä kuitenkin joutuu matkaa tekemään, silloin kuin yhteistyökykyä konehuoneen puolelta löytyy. Kotimatkalla sitten kaasupolkimen säädön hälytysvalo varoittaa ja jarruvalot jäivät päälle. Näin tällä(kin) kertaa, oman turvallisuuden voi panna alttiiksi, mutta muiden ei. Olisi ollut hyvä päästä seuraamaan kilpailua tulevan treenisession kannaltakin. Kaikki ei monestikaan mene suunnitellusti, etänä syntyy näin ollen raporttikin.

Juhanan kahden viimeisen päivän analyysi tuleepi tässä: ”3. päivän etuysille tuli musta hetki, kahden kolmen putin bogin perään helpolle par-5 väylälle tupla. Siitä sisuuntuneena takaysille sain kuitenkin hyvän tunteen peliin ja tulokseksi kolmas peräkkäinen 73 lyönnin tulos. Finaalikierroksella tavoite oli pelata jokin muu tulos kuin 73 ja tässä onnistuin. Tasaista peliä myös tänään, mutta böödejä oli tällä kertaa bogeja enemmän ja SMkilpailut päätyivät osaltani 71 lyönnin kierrokseen.
Pelasin kokonaisvaltaisesti tasaista perusvarmaa peliä läpi kilpailun, mutta kärkisijoihin vaadittava terävyys jäi uupumaan. Käteen kilpailusta 18. sija, mikä ei mieltä suuremmin lämmitä, mutta paljon positiivista tekemistä neljän päivän aikana kumminkin.”​​​​​​​

Aina ei osu raippa tonttiin, radalla 16  toinen lyönti lähdössä liikenteeseen

Aina ei osu raippa tonttiin, radalla 16 toinen lyönti lähdössä liikenteeseen

Juhanan lopputulos neljän rundin kilpailusta oli se +2. Tämä ei todellakaan ollut se mitä haettiin. Saman tuloksen voi tosin tehdä monella tavalla. Nyt kentälle jäi paljon lyöntejä, tavallaan ammatipelaajalle niissä ”helpoissa” tilanteissa esim. par 5 väylillä, joilla pitäisi tulosta tehdä. Pientä liika yrittämistä ja sellaista osittaista tilanteiden väärin lukua.
Ymmärrän hyvin tämän, lyönti on kumminkin paremmassa kuosissa kuin koskaan minun aikanani. Helposti pelissä tulee sellaista näyttämisen halua, eikä ole malttia antaa tuloksen tulla. Meillä on tekemistä tässä ennen syksyn ET:n karsintoja, mutta kuitenkin hyvin positiivisella mielellä ollaan, swingi on kuitenkin hienosäätöä vaille kohdillaan.
​​​​​​​

Pääkeskittyminen niihin pelitilanne ratkaisuihin ja oikeaan ajatteluun kentällä. Muistaen kuitenkin Gary Playerin ohjeistuksen, ”Enjoy the game. Happy golf is good golf.”