19.09.2022 09:14
Tehtävä Ruotsissa / Qualifying School, first stage
Teksti Juha Kuiri
Ei hassumpi golfkesä tähän mennessä säiden ja kentän kunnon suhteen.
Vielä kausi tottakai jatkuu, mutta hiukkasen kylmänä on syyskuu alkanut. Itselleni ainakin jää hiukan hapanmaku kaudesta, jos nämä normi lokakuun lämpötilat eivät pian kaikkoa. Luotetaan siihen, että pitemmän aikavälin ennusteet pitävät paikkaansa ja lämpöä olisi luvassa tälle kuulle myös. Tosin vaikka intiaanikesää pukkaisi loppuun, niin jälkeen päin funtsittuna, aina se vaan lyhyeltä tämä meidän kesä tuntuu. Toisaalta, mitä tässä marisee, pitänee vaan ottaa vastaan mitä tulee. Näin tietysti, jos kykenisi. Säästä on tosin aina turvallista puhua, ilmastojuttuja jos alkaapi puimaan, niin mennään jo lähes katsomukselliselle puolelle. Niinpä, minunkin on vaan parasta jatkaa golfaiheilla eteenpäin.
Juhana (Herttua) Kukkosen kohdalla kausi jatkuu Arlandastadin golfbaanalla (Master Course) alkaviin Eurooppa Tourin karsinnan ensimmäiseen vaiheeseen. Näitä ensimmäisen vaiheen karsintoja pelataan yhdeksällä paikkakunnalla, hieman eri aikoihin. Ensimmäiset alkoivat elokuun viimeisellä viikolla ja viimeiset näistä alkavat lokakuun ensimmäisellä viikolla. Juhanan työnhaku käynnistyy 13. päivä syyskuuta neljän kierroksen koitoksella. Näissäkin kisoissa tottakai cut on, täällä se on viimeiselle rundille ja jotakuinkin 20 parasta pelaajaa neljän kierroksen jälkeen tästä karsinnasta jatkaa toiseen vaiheeseen. Tarkennusta tulee kunhan päästään tositoimiin huomenna.
Toivottavasti meidän tarinamme jatkuu edelleen sinne toiseen ja myös siihen finaali-vaiheeseen, mitkä kummatkin väännetään Espanjan maaperällä ja marraskuun alkupuolella. Koronan takia ja varmasti muitakin samasta pirulaisesta heijastuvia syitä on ollut, ettei karsintoja ole kolmeen vuoteen pelattu. Mutta mitäs me vanhoista, kaikki on tässä ja nyt. Show pyörähtäköön käyntiin. Pelattavasta kentästä sen verran, että sitä pidetään yhtenä Ruotsin parhaista. On isännöinyt useaan otteeseen European Tour -kisoja. Suomalais menestystäkin on ollut, vuonna 2007 Mikko Ilonen voitti siellä Scandinavian Masters European Tour -kisan. Voittotulos Mikolla silloin -6. Tulos jo kertoo, kentän olevan todellinen haaste pelaajille.
Muutama vuosi takaperin tarkalleen ottaen vuonna 2016 kentän bunkkerit uudistettiin, määrää lisättiin ja hiekan väri on vaihtunut valkoiseksi. Liekö Nilsiän kvartsia vai mitä, ihmeen puhdasta valkoista nämä maailmalla ja Suomessakin olevat valkoiset bunkkerihiekat ovat. En usko, että ihan luonnosta suoraan näin puhdasta löytyy, jotain epäpuhtauksia ja muita mineraaleja joukossa aina on. Enpä tosiaan tiedä, miten nämä hiekat on tehty, pitääpä ottaa selvää. Yleisesti ottaen, jos bunkkereita uudistaa tai uusia kyhäilee, niin kannattaa hyvin tarkkaan miettiä hoidollisia ja pelattavuusasioita. Huonosti tehty bunkkeri on todellinen riesa. USGA on näitä asioita miettinyt todella tarkkaan. Eli USA:n golfliiton sivuilla kannattaa käydä, mitä pojat ja ladyt ovat näistä asioista siellä pohdiskelleet. Vesiesteitä on myös Arlandastadissa paljon, eli tarkkuutta ja hyvää pelinsuunnittelua tarvitaan hyvän tuloksen tekemiseen. Radan par on 70 ja 6260 metriä löytyypi pituutta takaboxista.
Juhanan kausi ei aivan parhaalla mahdollisella tavalla ole tähän mennessä mennyt. Odotukset ovat olleet suuria ja pitävät ollakin, sillä kehittymiselle on tilaa vain silloin kun ajattelemme suuresti. Tottakai kaikessa suuresti ajattelussakin pitää olla ”hippunen” sitä realismia mukana. Mitään paniikkia ei kuitenkaan meillä ole ollut, sillä tekniikka on ollut hyvässä kuosissa koko ajan. Mutta sen tuloksen tekeminen, siinäpä pulma. Helposti voisi kirjan naputella niistä lukoista, mitä pelaajan mieli voi synnyttää birdiehässäkän tielle. Näiden lukkojen avaaminen onkin monesti vaikeampi operaatio. Ja jos lukkojen avaaminen ei onnistu ”keittiöpsykologian” opein, niin parempi ottaa mielenhallinnan ammattilainen teamiin mukaan.
Lähes koko kauden on Juhanaa vaivannut puttaamisen sietämätön vaikeus, mikä tottakai vaikuttaa kaikkeen tekemiseen kentällä. Tässäkin tekniikka on ollut ihan kohdillaan ja harjoituksissa tekeminen hyvällä tasolla. Kilpailuissa sitten mikään ei ole ollut ihan kohdillaan. Ei ole tullut sellaista tunnetta, että kaikki putit olisivat säkitetettävissä, vaan lähinnä selviytymiskamppailua on ollut. Ja kyllä joo, kaikenlaisia virityksiä asian korjaamiseksi tehtiin, putterikin lähti vaihtoon välillä, mut paluu vanhaan kulmarautaan kävi nopsaan. Hyvin tiedostettiin, ettei keskinkertainen tekeminen riitä mihinkään.
Keskinkertaisuus on kirosana ammattilaisurheilussa ja varmasti monessa muussakin jutussa. Elokuun puolessavälissä havahduttiin, että nyt on jotain radikaalia tehtävä, sillä tällä tuuppimisella ei ”hunajapurkki” aukene. Onneksi olin funtsinut muutoksen mahdollisuutta jo valmiiksi.
Vaihdettiin alkuasento eri kuosiin ja myös puttirutiinia hiottiin kilpailuista tulleen palautteen pohjalta. Lisättiin myös erilaisia tekniikkaa tukevia harjoituksia. Aika nopeasti huomattiin, että ollaan oikealla tiellä, alkuasento näytti heti Juhanalle luontaisen sopivalta ja ennen kaikkea säkitysprosentti oli hyvä erimatkoilta. Harjoitukset ovat tosin aina vain harjoituksia, kilpailussa tekniikka pannaan vasta kunnon koetukselle. Pitemmälle ei kannata hommaa lähteä testaamaan. Onneksi Paltamossa oli sopivasti Paltamo Openin pro kutsukisa. Kaksi kierrosta sieltä takimmaiselta tiiltä ja ennen kaikkea Juhana pääsi testaamaan putin toimivuutta kilpailutilanteessa.
Swingi oli kohdillaan Paltamon tuulessa, kaksi alle kokonaistulos ja puttikin toimi lupauksia antavasti. Mutta jotain häikkää kuitenkin vieläkin. Täällä kun tutkittiin, niin pallon rullaus ei ollu vielä hyvällä mallilla. Ei muuta kuin maila pajalleni, hiukan kylmänraudansepän käsittelyä ja loftia jyrkemmäksi. Nyt sitten rullaa tasaisesti pallo. Viimeinen testimahdollisuus ennen maailmalle lähtöä olivatkin seuran reikäpelimestaruuskilpailut. Reikäpelikisoissa puttaaminen korostuu, tulee paljon sellaisia ”must” upotettavia putteja. Juhanan ”kone” käynnistyi kisassa hitaasti, mikä on monesti reikäpeleissä kohtalokasta. Nyt selvisi käynnistysvaikeuksista ja sen jälkeen ei kyllä muilla ollut mitään palaa panna kampoihin. Näin sen pitääkin olla, kun ”isojen poikien” areenoille mielii. Putti oli tuntunut rennolta ja pallonrullaus oli hyvää. Hyvä testi tähän tilanteeseen, hyvin loogisen liposilla greeneillä. Hyvää työtä greenkeeppereiltä myös.
Sitten itse karsintakisaan ja Juhanan kommentit kahdelta pelipäivältä:
”Kilpailun puoliväli saavutettu. Toisena päivänä erittäin hyvää tekemistä kaikilla osa-alueilla ja tuloksena -2, 68 lyöntiä. Sillä puristin itseni takaisin kisaan mukaan. Ensimmäisen päivän takaysistä voisi lyhyen novellin kirjoittaa, mutta avataan sitä joskus myöhemmin. Katse kohti huomista ja samalla pelisuunnitelmalla hyvien tulosten kimppuun!”
Ennen Juhanan novellia ko. rundista, hiukan avaan ensimmäisen päivän tapahtumia. Kisa alkoi Juhanalla kymppi tiiltä ihan mukavasti. Ensimmäiset 11 rataa 1 alle, sitten harmittavasti poksu junan kyytiin ja kierroksen kuvassa olevalle päätösväylälle hukkapallo ja tripla korttiin. Mihin sisältyi tosi huonoa tuuria ja hiukan huolimattomuutta. Pallo löytyi 3,20 min kuluttua etsimisestä, eli liian myöhään. Oli ollut etsintää kauempana. Hiukan vaan karheikon puolella, erinomaisella paikalla, mutta apilan naamioimana. Ekapäivän tulos +8 ja + 6:n tuloksessa kolmannen päivän taisteluun.
Jep, ja sitten kolmannen pelipäivän tapahtumiin Juhanan sanoin:
”Kolmanteen päivään tavoitteena oli pelata kakkoskierroksen tapaan alle parin tulos, jolloin olisi päässyt lähemmäs sitä 17 pelaajan joukkoa, jotka seuraavaan vaiheeseen etenisivät. Kenttä pelasi kohtuullisen pitkänä, vaikka kortissa kokonaismittaa ei tainnut olla kuin hieman päälle 6200 m (par 70). Bunkkereita ja vesiesteitä oli kuitenkin sijoiteltu juuri sopivasti siihen draivin mittaan, joten monella väylällä tiiltä piti joko spoonia tai hybridiä tarjoilla. Lähestymisiä lyötiin pääosin rauta 7 ja rauta 5 väliltä vaikeille lipunpaikoille, joten birdiepaikat tuli käyttää niiden avautuessa. Etuysillä oli tiiltä griinille hyvää tekemistä, mutta kaikki birdieputit jäivät reunalle roikkumaan ja tulokseksi 8 parilla sekä yhdellä bogilla +1. Kympille sain sitten ensimmäisen birdien aikaiseksi ja pääsin takaisin pariin. Viimeiselle kahdeksalle väylälle tuli hirvittävän paljon pieniä virheitä, jotka johtivat kuuteen bogiin. Tietenkin tilanne oli itselleni tiedossa, että karsintarajan saavuttamiseksi böödejä piti tehdä, joten siinä niitä hakiessa pienistä virheistä sai maksaa kalleilla bogeilla. Kolmannen päivän tulokseksi muodostui siis +5, 75 lyöntiä, mikä romutti haaveet jatkoon pääsystä.
Harmittaa kyllä vietävästi se ensimmäisen päivän viimeisen väylän episodi, joka tällä kertaa osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi karsintojen jatkoon pääsemisen kannalta. Tällä kaudella peli on mennyt hurjasti eteenpäin, mutta kilpailuissa en sitä parasta irti saanut kuin yksittäisillä kierroksilla. Tämän kauden voisi päättää Tony Finaun sanoin: ”Voittaja on vain häviäjä, joka jatkaa yrittämistä.”
No niin, tehtävä Ruotsissa ei onnistunut. Nyt pitää Juhanan kanssa pohdiskella face to face, miksi sitä parastakaan lyöntikuntoa ei saatu parhaalla tavalla näkymään tuloksissa. Joitain asioita on jo tapetilla, joita ei aikataulusyistä ehditty ottaan ohjelmaan. Eteenpäin päästäkseen analyysin tekeminen on kuitenkin tärkeää, puhtaat jauhot pussissa sitten uuteen kauteen. Yhtä kaikki, laulaja Arttu Wiskarin sanoin: ”Täällä ei pärjää luovuttamalla Suomen muotoisen pilven alla.”